Venlan kasvattaja Kirsi järjesti viime lauantaina kasvattajatapaamisen Raisiossa. Seitsemästä sisaruksesta jopa neljä pääsi paikalle!

Vilskettä ja vilinää riitti, kun tehonelikko saatiin kasaan. Paikalla olivat Toivo, Mauri, Eva-Liisa sekä Venla. Päivän pääagendalla oli luonnollisesti tutustua, leikittää pennut väsyksiin asti, tehdä vähän näyttelyharjoituksia ja sitten syödä hyvin.

Ensimmäinen olennainen (?) huomioni sisarusporukasta oli se, että pennut olivat vielä yllättävän samankokoisia keskenään. Oletin, että pojat olisivat olleet jo selkeästi korkeampia, mutta ihan muutaman hassun sentin eroilla mentiin koko porukassa. Seuraavaksi huomio kiinnittyi väreihin: tyttöjen sininen väri oli selkeästi tummempi ja teräksisempi kuin poikien. Toisaalla tuli huomatuksi, että vain Venlalla oli vaaleat silmät – muun kolmikon silmien väri oli kaunis tummanruskea (pienesti kade tästä – onneksi Venlalla on kuitenkin maailman sievimmät kasvot ja silmät ;D). Pojilla oli selkeä urosleima, siinä missä tytöt olivat erittäin kauniita ja sieviä, ja omasivat muutenkin selkeän narttuleiman. Vauhdikkaissa tilanteissa koirat erotti toisistaan vain eri värisistä pannoista. Ja tosiaan; vauhtia muissakin sisaruksissa riitti ihan yhtä kovin kuin Venlassakin 😉

Venla käyttäytyi ja toimi koiralaumassa todella hyvin. Jaksoin jopa yllättyä siitä, että se käyttäytyi paremmin kuin kuvittelin 🙂 Otetaanpa esimerkiksi tilanne, että Toivo lähti – Pihan Omistajana – aidalle mölinähaukun kera. Kaikki kolme seurasivat tietenkin perässä, mutta Venla oli aivan hiljaa eikä lähtenyt mölinöihin mukaan. Se ihan selvästi katseli että okei, veikka hoitaa tilanteen, hänen ei tarvi reagoida.
Venla ei myöskään ollut suunapäänä ensimmäisenä painimatseissa, vaan se itse asiassa saattoi touhuta omiaankin erossa muusta nelikosta, aivan eri puolella pihaa. Se ei todellakaan vetäytynyt porukasta, mutta eipä sillä ollut tarvetta olla koko ajan kasan päällimmäisenäkään, vaan ehti vähän tutkailla pihaa – tai ainakin ottaa laajemman kaaren ennen seuraavaa sinkoamistaan leikin tiimellykseen. 🙂

Selvyyden vuoksi tässä koiria toisistaan erottavat tunnisteet: Venla, harmaa-vaaleanpunainen panta; Toivo, kirkas pinkki panta; Mauri; musta-ruskea panta ja Eva-Liisa, ei pantaa.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Hauskaltahan tuo touhu näytti, ja oli aivan ihana nähdä sisaruksia! Kiitos Kirsille päivän järjestämisestä <3

—

Meillä tuota ajomatkaa kasvattajan luo tulee sellainen kolme tuntia suuntaansa, niin ihan arki-iltaiselle pikavisiitille ei ehkä tule lähdettyä. Ja vaikka ajomatkat sujuivat poikkeuksellisen mukavasti äänikirjan mukaan tempaamana, oli takaisintulomatkalla silti oikein kiva pysähtyä hieman puolen välin jälkeen ja parkkeerata auto Niinan luo. Sinne jäimme yöksi, ja seuraavan päivän suunnitelmissa oli käydä läpi vähän tottisjuttuja Niina-tädin yksilökoulutuksessa, Penni- ja Hekla-tätien häiriöittäminä 🙂

Niinaa on hyvä konsultoida, onhan hän kouluttanut vauhdikkaan siskonpuolikkaan oikein mallikkaaksi tanskandogginuorukaiseksi. Kuvia meidän tottelevaisuus- ja kontaktiharjoittelusta ei saatu (no eipä tietenkään), mutta kerrotaan silti että tottisjutut menivät hyvin, itse asiassa paremmin kuin osasin odottaakaan. Perinteinen demoefekti astui tietenkin kehiin; Venla toimi mallikkaasti eikä edes provosoimalla saatu esiin niitä kiukkukohtauksia, joita se kanssani aina säännöllisesti koettaa tehdä. Joka tapauksessa saimme loistavaa harjoitusta ja treeniä – sekä minä että koira, ja minä sain hyviä vinkkejä ja huomioita siitä, miten palkata ja toimia Venlan kanssa oikean koulutusvasteen saamikseksi.

• 

• 

• 

• 

• 

• 

Uusien niksien ja jippojen lisäksi tuli saatua myös vastaus kysymykseen, että onko Venlan provokaation takana väsykiukkua vai liikaenergiaa, jota se ei saa vielä valjastettua. Vastaus on energia: Venla toimi sekä Kirsin luona vedetyissä näyttelyharkoissa että Niinan luona tottistreeneissä erittäin hienosti – keskittyminen käsillä olevaan harjoitukseen vaati vain alle semmoiset kahden tunnin pituiset hepulipainileikit! 😀 Eli tätä sitten toteuttamaan jatkossa aina ennen näyttelytreenejä ja koirakursseja jne. Helppo homma! ´:D

• 

• 

• 

• 

Ja kyllähän, jos me nyt oikein yritetään etsiä, niin ehkä, Ehkä Venla saattoi olla jopa hetken aikaa vähän niin kuin väsyneen oloinenkin tuon viikonlopun aikana. Ja jälkeen.

Iso kiitos Niinalle ja likoille, olette <3 <3!