Tämä päivitys tulee nyt valitettavan viiveellä, sillä Nisse-polkat on jo laulettu, kalutut kinkunluut ehditty heittää pois ja uudenvuoden raketitkin pamautella taivaalle. Mutta ei se mitään, palataan vielä hetkeksi näiden juhlapyhien tunnelmiin. Mitenkäs se joulu meillä menikään?
Noh. Työkiireistäni johtuen, sekä tietenkin kotona oleva kissalauma huomioiden, Mikko lähti joulun viettoon maalle Nemin Mamin ja Papan luo jo aaton aattona, ja me tultiin Nemin kanssa perässä sitten aattoaamuna. Mamin ja Papan luona odottivat myös siskoni perheineen, ja pikkuneidit A ja I olivat odottaneet jo kovasti minun sekä etenkin Nemin saapumista.
Nemi sai viettää ajasta ison osan portin takana takkahuoneen muhkealla nahkasohvalla, lahjaksi saamaansa tuhtia puruluuta järsien. Eipä sitä hirveästi tuntunut kiinnostavan, missä se sitä luutaan syö – kunhan se se sen sai itsellään pitää! Jossain kohtaa luun työstö oli niin antaumuksellista, ettei se edes huomannut minun tarkkailevan sitä portin toiselta puolelta 🙂 <3
Joululahjajuu oli iso ja houkutteleva! Ja Nemillä kaulassaan tietenkin sesonkiin sopivan värinen panta 🙂
Joulupäivänä käytiin sitten vähän pulkkamäessä – tai siis tytöt kävivät, ja Nemi höntsäili hihnassa mukana. Sen verran Neppari oli kuitenkin joutunut olemaan paikoillaan sisällä, että melko pian me päätettiin jättää pulkkailut sikseen ja suuntasimme sänkipellolle. JESS! Nemi painatti menemään pellolla ainakin kolmen koiran edestä 😀
Myöhemmin joulupäivänä oli sitten aika lähteä taas auton rattiin, ja palata kotinurkille ja tällä kertaa suoraan Nemin Mummin ja Ukin luo viettämään vähän lisää joulua. Nemi nautiskeli pehmoisesta lampaantaljasta (ei ollut Nemin lahja, vaan vain Mummilla oleva koiran luksuspeti).
Mutta onhan tuo nyt aika seesteisen kaunis joulukuva <3
No mites se uusivuosi sitten? Viime vuonnahan Nemi nukkui kanssamme sohvalla, eikä korvaansa lotkauttanut ulkona kuuluvalle paukkeelle.
Valitettavasti en tajunnut tänäkään vuonna ottaa kuvaa, mutta tismalleen sama meno jatkui. 🙂 Istuimme olkkarissa sohvalla isojen ikkunoiden edessä, ja Nemi jatkoi tyytyväistä kuorsaamistaan sohvalla ulkona kuuluvasta paukkeesta ja rätinästä huolimatta. Kyllä se jossain kohtaa taisi vilkaista taivaalla leviäviä vihreitä valojuovia, muttei välittänyt niistä sen enempää. Varoiksi kotiin hankitut ajanvietepuruluut saatiin laittaa säästöön jotain toista hetkeä varten. Yhtä rauhallisesti käyttäytyivät myös kissat – sekä aikuiset että pennut. 🙂
Asuinalueemme on kyllä rauhallista ja uudenvuoden ilotulitteita täällä ei kauheasti tänäkään vuonna ollut, mielestäni vielä vähemmän kuin aiempina vuosina? Liekö tämän vuoden vuodenvaiheessa noussut hypetys ilotulitteiden rajoittamisesta on purrut täälläkin. Joka tapauksessa, iso kiitos naapurustollemme, jossa noudatettiin erittäin tunnollisesti räjäyttelyn sallittuja aikaraameja – pihaustakaan ei kuulunut ennen klo 18:aa, ja klo 01 mennessä oli kaikki ilotulitevarastot tyhjennetty. Kannan henkilökohtaista huolta räjäyttelystä paitsi oikeasti paukkuja pelkäävien lemmikkien, mutta myös luonnon eläinten kannalta.
Vaikka vähän myöhässä tuleekin, niin hyvää joulun aikaa ja ennen kaikkea hyvää vuotta 2019 jokaiselle! Kiitos ahkerille blogin seuraajille, yritän kovasti pysyä kanavalla tänäkin vuonna! 🙂
