Puolueellinen kysymyksenasettelu: Mikäpä olisi parempi tapa viettää sunnuntaipäiviä, kuin tanskandoggien parissa milloin missäkin päin Suomea?
Yhtä puolueellinen vastaus: Ei mikään! 😀

Kävelyllä Lappeenrannassa

Sunnuntaina 19.8. hypättiin Nemin kanssa autoon ja lähdettiin huristelemaan – nimittäin Kaakkois-Suomen aluejoaoston yhteiselle kaupunkikävelylle Lappeenrantaan!

Sääennuste oli luvannut meille sadetta, ja valitettavasti sitä saatiin. Puolipilvinen, mutta kuiva sää muuttui sormia napsauttamalla. Yleensä saapuvan saderintaman kuulee, eikös? Tällä kertaa sade pääsi yllättämään kesken lauseen: ”ihan kohta taitaa tulla vet—” …ja tässä kohtaa, jos ei ollut huppua päässä, olit jo läpimärkä. Ei mitään ennakkovaroitusta äkkiväärästä kaatosaderintamasta – ellei ottanut huomioon pahaenteisiä pilvimassoja taivaalla. No, kovaa vesisadetta riitti jonkin aikaa, sitten se alkoi laantua ja lopuksi, ruman tumman pilven siirryttyä kauemmaksi, saimme tilalle jopa polttavankuuman auringonpaisteen! 😀

No, se säähöpinöistä. Paikalle Lappeenrannan kaupunkikävelylle saapui meidän lisäksemme kaksi muuta doggia omine ihmisineen. Iita oli keltainen, 2-vuotias tytsy ja Stamo 5 kk vanha musta doggipojan alku. 🙂 Keski-ikä ei siis ollut kovin korkea osallistuneilla koirilla! Koirat tapasivat nyt, luonnollisesti, ensimmäistä kertaa, ja oli ihana huomata, miten koirat tulivat juttuun aivan loistavasti. Vaikka nartuilla oli vain puolisen vuotta ikäeroakin, niin silti – pikku kävelyporukka istui yhteen aivan loistavasti!

Reitin pituus ja vauhti määrittyi joukon pienimmän, eli Stamon mukaan. Kuljeskelimme linnoituksen ympärillä ja siirryimme kävelemään sataman ja rannan tuntumassa. Aina välillä piti ottaa pieniä, luovia taukoja, jonka kolme kakarakoiraa käyttivät tehokkaasti hihnassariekkumisyrityksiin. Nemi kuunteli minua kohtalaisen hyvin eikä homma lähtenyt aivan lapasesta; toki senkin piti saada vähän käydä tutustumassa toisiin koiriin, joten annoin vähän liinaa, ja Nemi pääsi ns. ”leikkimään” (hammastelua ja nuuhkimispyörimistä) toisten koirien kanssa. Sitten kun taas lähdettiin kävelemään, niin sitten käveltiin nätisti.

Ryhmäpönötyksiä ja karkinkerjäämistä 🙂

Juttu luisti toisten doggi-ihmisten kanssa aivan loistavasti, ja höpötystä ja naurua riitti. Pari tuntia hujahti siivillä, ennen kuin lähdimme suuntaamaan kotiin päin. Kiitos hauskasta kävelystä osallisille! 🙂

 

Näyttelyssä Riihimäellä

Viikko tästä eteenpäin (26.8.), ja nyt autoni nokka suuntasi kohti Riihimäkeä ja siellä järjestettyä koiranäyttelyä. Nemi jäi kotiin, kun tällä kertaa minä nappasin käsiini näyttelyhihnan ja sen toiseen päähän Hempan! On kiva päästä koiranäyttelykehiin – jostain oudosta syystä tykkään siitä hommasta; jos ei sitten oman koiran kanssa, niin ainakin sitten lainakoiran kanssa. (Sivuhuomautuksena: me aletaan ihan pian Nemin kanssa kokeilemaan menestystämme match show’ssa, tästä lisää jo hyvinkin pian ;))

Katja pyysi minua esittämään Hemppaa tässä näyttelyssä. Ennen kehiä kokeiltiin vähän nurmikolla, miten se esiintyminen meillä lähtee sujumaan – olen Hemppaa esittänyt viimeksi näyttelyissä joskus noin vuosi sitten. Ryhdikkäälle pojalle on tullut jo hieman malttoakin, ja hyvältä näytti ja tuntui harjoittelumme. Taputin koiraa ja totesin ääneen mukaliioitellun itsevarmasti: ”Joo, ei tässä oo mitään; ROP-koira tänään!” …Ja kuinkas kävikään, aivan HUIKEA päivä:

Grande Gremin’s Hippopotamus AVO ERI1 SA PU1, SERT, NORD SERT, ROP ja kaiken kukkuraksi RYP-3 -sijoitus!! Ryhmäkehissä jouduin jo vähän pinnistelemään ettei alkaisi kädet tutisemaan, kun meidät nostettiin kahdeksan parhaan koiran joukkoon! USKOMATONTA! Tanskandoggien pärjääminen ryhmäkehissä ei ole mikään itsestäänselvyys, sinisen doggin jo lähes harvinaisuus! Aivan käsittämättömän hienoa – Onnea Katja! Vaikka kyllähän se melkein tuntui jo kuin lähes oman koiran kanssa olisi voittanut, niin läheisiä ollaan Katjan ja Hempan kanssa. Eikä onnenkyyneleiltäkään taidettu välttyä :’D

Koira on nyt 2 v 4 kk, kisaa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja saa ensimmäistä kertaa SA (sertifikaatin arvoinen) -laatumaininnan – ja saman tien koko potti kotiin ja pöytä kerralla tyhjäksi! HUHHUH!

 

Tällä pojalla on kyllä raamit kohdillaan <3

 

Riihimäellä pääsin näkemään myös livenä pitkästä aikaa Nemin sisaruksia, Heroa ja Monaa. Voi jessus miten kauniita lapsia niistä on kasvanut! Hero on niin lupaavan näköinen miehenalku, ja Mona.. Voi Mona! Jos omaa koiraa saa kehua niin paljon kuin sielu sietää, niin kyllä nyt on pakko sanoa, että Luoja miten kaunis sisko Nemillä onkaan!! Molemmat aivan ihania murusia, joiden liikkumista, esiintymistä ja käyttäytymistä oli vaan niin ilo katsella kehän laidalta <3 (Ja niinhän tämä on koko pesue samanlaisia… <3) Jos tänään ei tainnutkaan kotiin lähteä ihan niin hyviä sijoituksia kuin oli lähdetty hakemaan, niin kummallakin näistä näyttelyhirmuista on jo niin loistavia tuloksia ja pitkää tittelirimpsua alla jo nyt että ihan huimaa <3

Vasemmalla Hero (WannaB Rockstar), oikealla Mona (WannaB Princess).

 

Kiitos kaikille osapuolille seurasta, avusta, kannustuksista ja jopa onnitteluista 🙂 – olipahan huikea päivä Hempalla, ja vähän Katjalla ja minullakin 😉