Hei, hyvää uutta vuotta!

Juuri päättyneellä viikolla ollaan tavattu ihanasti koirakavereita, ja tutustuttu pariin uuteen tyyppiin! Kuvat ovat kamalan laatuisia: on täysi mahdottomuus ottaa kuvia 1) kännykkäkameralla 2) mustasta, 3) vauhdikkaasti liikkuvasta koirasta 4) lumihankea vasten. Tässä tulee vastaan varmaan kaikki valokuvauksen haasteiden kulmakivet ikinä. Joten pahoittelen kuvien laatua!

Torstaina päästiin tapaamaan ensiksi puolitoistavuotiasta landseer-neiti Hildaa. Nuoret neitoset pääsivät tutustumaan vapaana metsässä. Hildaa ehkä hieman jännitti itseään isokokoisempi kakara, – vaikka iso koira on itsekin!, – ja aluksi vähän komensi äänimerkein Nemiä, mutta Nemi suhtautui hienosti ja kohteliaasti vanhempaansa kohtaan. Vauhtia neidoilla riitti, ja yhteislenkki oli hyvin mukava! Varmasti tavataan toistamiseenkin :). Hildan kaverina kotona on myös 9-vuotias, samanrotuinen Helvi-rouva, ehkäpä tapaamme Helviäkin jossain myöhemmässä vaiheessa. Kiitos Marikalle treffiseurasta!

Hildan ja Nemin ensitapaamiselta

Pari päivää myöhemmin treffattin myös uutta ystävää, 6 kk vanhaa tanskandoggivauva Elsaa. Tytöt olivat kuin kaksi marjaa: mustat doggit varustettuna valkoisilla merkeillä rinnassa ja varpaissaan – tällä hetkellä ne erottaa toisistaan kokoeron ja eriväristen pantojen avulla 🙂 Saas nähdä, miten käy, kun Elsakin ehtii kasvaa aikuisemman koiran mittoihin. Neidit tapasivat lumen peittämällä nurmikentällä. Nemiä ihan selvästi hämmensi Elsan leikkimistapa, joka koostui enemmän vaanimisesta ja sitä seuraavasta ryntäyksestä painiin – Nemi kun taitaa tykätä enemmän juoksemis-, kuin pystypainileikeistä. Yhteinen sävel kuitenkin löytyi, ja aika lensi ihan siivillä – yhtäkkiä huomattiin, että lapset ovat reuhunneet jo melkein tunnin. Eli hyvät oli leikit! Kiitos Nooralle tapaamisesta, otetaan tämäkin uusiksi mahdollisimman pian!

Elsa ja Nemi. Leikkien loppuvaiheessa ei enää jaksettu muuta kuin nuuskutella jonomuodostelmassa.

Elsan tapaamisen jälkeen Nemi sai huilia vain pari tuntia, kun lähdimme vielä tapaamaan Dannyä pienen metsälenkin muodossa. Tulin samalla varmistaneeksi, että Nemi varmasti kuorsaa väsyneenä elämänsä ensimmäisen vuoden vaihteen yli. 😀 Innoissaan Nemi kuitenkin lähti mukaan, kun kyselin, että vieläkö se jaksaisi lähteä. Nemi riekkui lenkillä vähän vähemmän kuin yleensä, sen verran aamun leikkitreffit Elsan kanssa oli väsyttänyt tyttöä. Mutta mukava pieni metsälenkki saatiin tehtyä veikan kanssa, ihanaa <3

Ihanat sisarukset <3 <3

No miten vuoden vaihde sitten meni?

Nemi ei reagoinut paukkuihin, räiskeisiin ja valoraketteihin mitenkään. Kävimme pikaisesti pissalla rauhallisempina hetkinä, ja kauempaa kuuluneet posahdukset eivät aiheuttaneet mitään reaktioita koiralla. Illalla Nemi makoili kanssamme sohvalla leffan parissa. Aina välillä se oli hetkittäin hereillä ja jopa katseli ikkunasta ulkona vilahtelevia raketteja, mutta ei reagoinut niihin mitenkään. Keskiyön kovimman paukkeen aikaan se kuorsasi vieressämme sohvalla. 🙂

Ei paljon haittaa, vaikka maailma ympärillä räjähtää. <3