Nemi tuli eilen kotiin. </3
Tuhkat jäävät odottelemaan kesää, jonka jälkeen ne siirretään pihamaalle vahvistamaan jonkin kasvin, puun tai pensaan kasvua.
Ystävämme Anna teki Nemistä taideteoksen. Kuvasta tilattiin välittömästi taulu seinälle. Taustalla oleva maisema on menneen kesän Seitsemisen-reissulta, ja Nemin omakuvan nappasin aiemmin tänä kesänä pihaltamme. Anna yhdisti nämä taitavasti yhdeksi kauniiksi teokseksi. Se on niin upea!
Tänään sain myös vihdoin tilaisuuden kaivertaa Nemille muistolaatan. Olen tehnyt tällaiset laatat kaikista lemmikeistäni; näin he kulkevat jollain tavalla fyysisesti mukanani aina, huolimatta siitä minne minun tieni vie, missä olen tai missä asun.
Niin surullista ja niin väärin, että seuraava laatta piti joutua kaivertamaan jo nyt. :,(
Ei ole kulunut päivääkään, etten olisi kaivannut ja itkenyt…
…Mulla on niin saatanan kova ikävä Maailman parasta Pikkumustaa, ettei sille vaan ole sanoja…
Retkilaatta
Mikko sai myös aika kauniin ja kivan idean. Hän keksi, että voisimme ottaa nämä muistolaatat jatkossa mukaan rinkkoihimme. Näin tytöt (Nemi ja Hertta) kulkisivat aina mukanamme jatkossakin vaelluksilla, joita he koko elämänsä pääsivät kanssamme tekemään. Idea oli mielestäni kaunis, ja vein sitä vähän eteenpäin: kaiverrutin tytöille omat retkilaatat. Alkuun suunnittelin laattoihin yhtenäistä tekstiä, tyyliin “Never walk alone”, mutta sitten ajatus jalostui vielä vähän eteenpäin. Nyt laatoissa lukee omat, persoonalliset tekstit kummallekin.
Ne tullaan ottamaan retkille mukaan, reppuun tai rinkkaan kiinnitettynä. Esimerkin omaisesti näin:
