Tässä taannoin metsälenkillä kulkiessani mietiskelin, mitä kaikkia käskyjä, ohjeita ja temppuja on tullut Nemille opetettua. Tuumailin siellä metsässä kulkiessani, että niitä on loppupeleissä meillä aika vähän.
Nimittäin, minä en ole koskaan opettanut Nemille mitään hauskoja tai yleisöä viihdyttäviä temppuja. Se ei osaa antaa tassua, hypätä seisomaan minua vasten tai kantaa sanomalehteä postilaatikolta sisään. Ainoat poikkeukset tähän ei-niin-hyödyllisten-temppujen kategoriaan ovat ”kiipee!”, siitä olen kertoillut tarkemmin täällä, nose workissa opittu ”etsi!” ja sitten tällä seuraavaksi esiteltävällä listalla kolmantena löytyvä ”yhdessä”.
Tietenkin koiralle on opetettu peruskäskyjä, kuten istumiset, maahanmenot ja ole hyvät. Omat toimintaohjeensa on opetettu monen muun muassa sanoille ”uimaan”, ”autoon”, ”syömään” ja ”pissalle”. Tunnistaa koira myös sanat Iskä, Äiti, työ (oikeastaan muodossa ”töihin”), kotiin sekä monta lelua, joilla on omat nimensä. Osaa se myös oman nimensäkin, ja muutaman variaation siitä, vaikkei näitä nyt nostettukaan tärkeimpien käskyjen listalle 😉 Nykytiedon valossa koira oppii ilmeisesti jopa tuhat ihmistenkielistä sanaa!
Joitain käskyjä tulee kuitenkin toistettua ja käytettyä enemmän kuin muita, ja tästä voidaan päätellä niiden olevan minun mielestä Nemille tärkeimpiä asioita osata. Mitä käskyjä meillä käytetään eniten, eli mitkä ovat käytännön osoittamana minun mielestäni viisi tärkeitä käskyä, jotka olen koiralleni opettanut? Lisäksi bonuksena muistutan tärkeästä sanasta, joka meillä on ehkä se käytetyin, vaikka ei ole käsky laisinkaan.
1. Täällä! = luoksetulo
”Täällä!” taitaa olla meillä se kaikista käytetyin käsky. Ajatuksenani on, että olkoonkin koiran näköpiirissä miten kutkuttavan jännittävää tahansa, niin luoksetulokäsky pitää. Niinpä vahva luoksetulo on tainnut muodostua huomaamatta eniten vahvistamakseni käskyksi. Nemi on kulkenut vapaana metsissä kanssani saapumispäivästään asti, ja luoksetuloa on opetettu ja vahvistettu since day one.
Meillä luoksetulo on aina namilla palkitsemisen arvoinen suoritus, näin siitä saadaan koiralle mieluisa juttu. Niinpä Nemi, sekä kaikki muut lenkkikaverikoirat, ovat hyvin nopeasti oppineet, mistä ja kenen taskusta namit tulevat.
Vaikka koira olisi ollut tekemässä jotain pahojaan, sitä ei milloinkaan tule torua siitä, että se palasi luoksesi. Luoksetulo pitää olla aina kiva ja mukava asia. Aina.
2. Ei! = keskeyttäminen tai luovuttaminen
EI on luonnollisesti yksi niistä ensimmäisistä asioista, joita pikkupennulle aletaan opettaa. Sillä kerrotaan, mikä on sallittua ja mikä ei. Eistä on tultava koiralle selkeä ohje, ja sen sanominen pitäisi lopettaa tehty toiminta välittömästi. Siitä syystä Eitä pitää osata käyttää säästeliäästi ja oikein. Vältä siis tosipaikan tullen ”eijeijeijei, et voi tehdä tuollaista” -höpötyshöpinää. Ein merkitys opetetaan koiralle, ja silloin kun sille sanotaan EI, se todellakin tarkoittaa ei juuri sillä nimenomaisella hetkellä. Näin voidaan vaikka pelastaa henkiä (esim. myrkkysyötin nappaaminen lenkillä).
Eitä voi kuvata paitsi toiminnan keskeyttämisen, myös toiminnasta tai asiasta luopumisen kannalta; jälkimmäiseen on tietenkin olemassa oleva käsky ”irti”, mutta se ei mahtunut tälle TOP 5-listalle.
Heh, sivujuonteena: minun kiertoilmaisujani suoralle ja napakalle, tosipaikkaan säästettävälle EI!-komennolle ovat esimerkiksi tiukkasävyinen kurkkua karisteleva ”kröhöm!” – toimii myös muistutuksena, jos ykköskohdan luoksetulossa meinaa ilmetä toimintaviivettä. Toinen käyttämäni ein korvike on myös jo lähes jenkkityyliin lausuttu ”na-ah!” 😀
3. Yhdessä! = kulje lähelläni kanssani
”Yhdessä” on käsky, jossa koira on edelleen vapaana, mutta pysyy lähelläni noin käden mitan päässä ja on näin otettavissa haltuun, jos tarvis. Yhdessä-käskyn alla koiraa ei joudu kytkemään hihnaan, mutta se kävelee tarvittaessa pitempiäkin matkoja ihan siinä vierellä, ’yhdessä kanssani’. Erinomainen tapa ottaa koira haltuun esimerkiksi, jos lenkillä joutuu ylittämään autoiltavan metsätien, jos metsäpolku tulee kohtaan, jossa ei ole hetkellisesti tarpeeksi näkyvyyttä ympärille tai epäilet, että koira saattaa pian ampaista jonkun ihanan hajun perään. Tämä on ollut vallan näppärä asia opetettavaksi. Ja nyt jos mietit, niin ”yhdessä” ja ”seuraa” ovat vähän eri käskyt; yhdessä on hieman vapaampi, siinä missä ”seuraa” on jo tottelevaisuuskoulutermistöä ja vaatii täysin priimaa seuraamista ohjaajan sivulla. Yhdessä-käskyn (kuten myös ”kiipee!”) olen oppinut ja ottanut suoraan käyttöön Niinalta, kiitos hälle. 🙂
4. Odota! = odottaminen, luvan saaminen
Odota, tai paikka, on koiralle käsky odottaa lupaa – lupaa ruokaan, ovesta tai portista kulkemiseen, autosta ulos hyppäämiseen tai vapaaksi pääsyyn lenkillä, mutta myös käsky pysyä paikallaan vaikkapa hoitotoimenpiteitä tehdessä tai halutessa saada koira rauhoittumaan aloilleen. Odota toimii meillä kotona myös monesti käytössä ihan vaan sisällä; kun en halua Nemistentti-Nemin roikkuvan kiinni ihollani, komennan sen odottamaan vähän sivummalla. Jos koira pitää jättää kytkettynä odottamaan hetkeksi, odota toimii siinäkin. Odota on meillä itse asiassa yllättävänkin paljon käytössä, ihan vaan arkijuttuja helpottamassa.
Kannattaa myös tehdä ero odota ja SEIS! -käskyjen välillä. Meillä odota on tällainen vapaamuotoisempi ”odota että saat luvan toimia” -käsky. Napakka ja ässää mukavasti suhauttava SEIS! On sitten yhtä ehdoton kuin EI. Kun sanotaan SEIS, koiran on pysähdyttävä niille jalansijoilleen ja jäätävä paikalleen. Jälleen kerran, tiukassa paikassa saatetaan saada pelastettua henkiä (esim. vaara auton alle juoksemisesta). Tämä on itse asiassa sen verran tärkeä käsky, että se olisi pitänyt nostaa yhdeksi omaksi kohdakseen. Tämäpä itse asiassa kertoo siitä, että SEIS!-käskyn harjoittelu on meillä retuperällä… pitääpä ottaa ohjelmistoon, on sen verran tärkeä asia osata!
5. Vapaa!
Kun koiran kanssa touhutessa on otettu koira käskyn alle – olkoonkin käsky ollut mitä tahansa, – on tärkeää muistaa vapauttaa koira.
Vapautus myös päättää aiemmin annetun käskyn, jolloin ”vapaa!” myös vahvistaa aiemman käskyn merkitystä. Otetaan esimerkki: Olet käskenyt koiran odottaa paikallaan. Jos koiraa ei missään vaiheessa vapauteta odotus-käskyn alta (TAI ohjata sitä seuraavan käskyn kanssa tekemään muuta, kuten tulemaan luokse), se toteaa jossain vaiheessa itse että nyt se on odotellut riittävän kauan ja kas, opettamasi käskysanan merkitys vesittyy.
Meille Vapaa! merkitsee sitä, että sen jälkeen koira saa vapautuksen tehdä mitä tahtoo: heittäytyä maate, haistella ruohotupsua tai vaikka lähteä juoksemaan kaistapäänä (mikä on todennäköisin vaihtoehto Nemin tapauksessa).
+ 1: ”Hyvä!”
HYVÄ! ja Hieno! ovat sanoja, jota viljelen varmasti kaikista, kaikista, kaikista eniten Nemille. Kun olen pyytänyt tai käskenyt sitä tekemään jotakin, kehun ja kiitän aina oikeasta suorituksesta. Positiivinen palaute kannustaa ja vahvistaa koiraa ihan siinä missä ihmistäkin ja kertoo koiralle, milloin tehtiin oikein.
Hyvä ja sen lukuisat variaatiot (hieno, hienosti, jesss, taitava…) kuuluvat suustani lenkillä, kotona, kynsiä leikatessa, koiraa harjatessa ja edelleen jopa aina, kun koira osaa käydä pissalla ulkona 😉 Tämä viimeisin on ehkä jäänyt selkärankamuistiin pentuajoilta, mutta eipä se mitään haittaakaan 🙂
Semmoista!
Sinänsä tämän postauksen ideana ei ollut käsitellä koulutuksellista tematiikkaa, mutta väistämättähän sitäkin tähän vähän tuli mukaan asioita avatessani. Saman luoksetuloteeman ympärillä oltiinkin sopivasti metsälenkillä tässä viikolla: Ruuhkaa metsässä. Täytyy sanoa, että olin kirjoittanut tämän tekstin valmiiksi jo reilu viikko sitten – sen julkaisu jäi odottamaan valoisan aikaan otettavia kuvituskuvia!
Jotain tärkeitä jäi varmasti mainitsematta, ja jonkun toisen koiran kanssa minulla saattaisi painottua monta erilaista käskyä kuin Nemin kanssa nyt. Lähdetään siitä, että ”Ei – paikka – tänne” on varmaan sellainen joka ikiselle koiralle opetettava perusvarma trio.
Mitkä olisi sun TOP vitosessa?