Meillä kävi tänään taas uusi koirakaveri 🙂 Tässä on Ilu, 19-viikkoinen doggintaimen.
Olen tutustunut Ilun omistajaan tässä kesän aikana, ja nyt kun kakara on kasvattanut sopivan verran jalkoja, saatiin me sovittua leikkitreffit. Ilu omistajineen ajeli käymään luonamme.
Pennun ensireaktio Nemin tullessa ensimmäistä kertaa kohti oli hyvin pentumainen: vinkupiippausitkua ja juosten karkuun kamalan isoa koiraa. Alkuun turvaa haettiin ihmisen luota, mutta eipä aikaakaan, kun pentu uskalsi jo toimia täysin omatoimisesti ja painatti menemään Nemin kanssa!
Nemiä piti ensialkuun vähän hillitä; liikeratoja, vauhtia ja esimerkiksi nopeutta pennun luoksen ryyhkätessä sai komentaa matalammaksi. Mutta hyvin se kuunteli käskyjäni, ja pian koirat löysivät hyvän, yhteisen sävelen.
Ilu ratsasi myös yksitellen varmaan joka ikisen pihalelun, minkä löysi, ja kanniskeli niitä yltiöonnellisena.
Olipas tosi hauska tapaaminen, tämä varmasti otetaan uusiksi jossain kohtaan! 🙂