Nemi on ollut kiltti pentu. Se ei ole tuhonnut suuremmalti mitään. Ihan vauvana se yritti yhtä seinän kulmaa nakertaa ja maistella kissan raapimapuuta, mutta nämä hommat unohtuivat, kun kohteet kyllästettiin pureskelunestoaineella. Matkan varrella muutama lelu on hajonnut ja vielä useammasta on tyhjennetty vanut. Niin, ja sitten oli se yksi kuumemittari. Muuten ei mitään ihmeellistä.
Mutta edellisviikolla on puuhailtu enemmän askarteluhommia kuin tähän mennessä yhteensä. Pienenä lisämausteena – mitä minä en todellakaan katso hyvällä – on ollut se, että kaikki nämä esineet on otettu Ihan Itse meidän keittiön pöydältä! :O
Se taisi alkaa sämpylöistä. Viivästyneen iltapäivän vuoksi Nemin päiväruoka myöhästyi totutusta, mutta Neiti Näppärä oli hoitanut päivän välipalatarjoilun ihan itsenäisesti etsimällä pöydältä muovipussin sisälle käärittyjä, itse leivottuja sämpylöitä! Sen jälkeen viikon aikana pöydältä on lähtenyt testiin myös muovinen leikkuulauta ja samalla kertaa revittiin myös yksi lasku.
Tässä paikalla myös demonstraationenä.
Lauantaina olimme pyytäneet Mummin ja Ukin hoitamaan Nemiä iltapäivällä ennen kuin itse ehtisimme takaisin kotiin päiväreissultamme. Nemi oli ollut kotona muutaman tunnin yksin, ja siellä odotti Mummia ja Ukkia mukava pieni kaaos:
Pöydältä, jälleen kerran, on haettu pari lehteä, jotka oli tarkoitus toimittaa eteenpäin luettavaksi. Tuhojen joukosta löytyi myös yksi lainassa ollut DVD:kin.
Toki, nämä askartelut ovat pientä – omakohtaista kokemusta on syödyistä nahkakengistä ja sohvista, kiviseinään järsitystä reiästä ja lukemattomista levitellyistä roskapusseista. Onhan tuollainen paperisilppu nyt kuitenkin aika helppoa siivottavaa, leikkuulauta olisi kohta muutenkin pitänyt uusia, nettikaupasta saadaan tilattua uusi DVD ja laskun lähettänyt yhtiökin suostui lähettämään laskusta uuden version 😉
Joka tapauksessa, askartelun ja muun touhuamisen määrä yksin ollessa korreloi suoraan koiran vireystilan ja aktiivisuustason kanssa. Nopeasti on nähtävissä, jos lenkit ovat olleet yksipuolisempia. Hyvä ensiapulääke orastavalle puuhastelulle olisikin koiran väsytys – fyysinen ja/tai henkinen: leikkimaraton toisen koiran kanssa tai painuminen torille ihmisvilinän keskelle saa pennun väsähtämään melko takuuvarmasti!
Meidän viime viikon liikkumiset koostuivat hihnalenkeistä – sen, mitä metsän puolelle pääsin koiraa vapaana pitämään, ei se irronnut minusta kovinkaan kauaksi säkkipimeässä metsässä. Sunnuntaina otettiin vahinko takaisin ja liikuttiin ihan urakalla: ensin heitettiin hyvä metsälenkki valoisan aikaan, ja sitten käytiin vielä tapaamassa Dannya ja kaverin Vasti-rhodesiankoiraa. Nemi juoksi aivan sydämensä kyllyydestä koirakamujen kanssa – siis todellakin täysii!!! Ihanaa katsottavaa <3
Lopputuloksena väsynyt koiranpentu, joka ei ole nyt useampaan päivään askarrellut mitään kiellettyjä 🙂



