“Huomentaa!

Mikä iso maailma tämä (koti) onkaan! Mutta odottakaapas kun kerron: takapihan ovesta pääsee ulos pihalle, ja siellä sitä vasta iso maailma minua odottikin! Minähän olen ihan oikea maailmanmatkaaja! t. Nemi”

Pari päivää kotosalla ovat sujuneet hauskasti. Päiviä rytmittää tietenkin pennulle tyypilliseen tapaan ruoka, leikki, pissa ja uni. Ja tätä toistetaan päivässä jatkuvasti, lätäköiden siivoamista on tosin suhteessa enemmän jostain kumman syystä. Nyt vaan lähdetään opettelemaanpäivärytmejä,  meidän toimintatapoja ja elämistä yleensä pikku hiljaa eteenpäin.

Yöt ovat sujuneet hyvin. Viime yö nukuttiin nyt ensimmäistä kertaa “normaalilla systeemillä”, eli me omassa makuuhuoneessamme ja Nemi omalla pedillään eteisessä. Leikistä ja touhuamisesta väsynyt neiti jäi oikein kiltisti nukkumaan pentuaitaukseensa, mutta kun viiden aikaan nousin käyttämään sitä ulkona, olisi Nemi halunnut jäädä kanssani seurustelemaan ja leikkimään. Kun jätin sen aitaukseensa ja siirryin jatkamaan uniani, kuului eteisestä itkua ja vaimeampaa piippausta vielä puoli tuntia myöhemminkin. Yö olisi sujunut varmaan paremmin jos en olisi noussut, ensi yönä kokeillaan sitten toisin.

Pienestä pennusta alkaa löytyä ja jo vauhtia ja touhuamista. Omat uudet lelut ovat tosi kivoja ja ne saavat kovaa kyytiä =) Kissojen peräänkin on yritetty pari kertaa lähteä, mutta se tietenkin kielletään napakasti. Hyvin nuo kiellot tuntuvat menevät perille ensimmäisestä kerrasta, fiksu ja kiltti pieni tyttö.

Tänään Nemi joutuukin jäämään yksin jo kolmeksi tunniksi – töitä kun on tehtävä. Yksinoloa on harjoiteltu jo viikonloppuna, kyllä se siitä. Pitää vaan väsyttää neiti hyvin ennen lähtöä jotta uni maistuu ja aika kuluu rivakasti!