Jee, tänään oli (taas yksi) ilon ja onnen päivä, kun päästiin vihdoinkin juoksemaan ja leikkimään vapaana Dannyn kanssa, ensimmäistä kertaa sitten alkukesän! Kesällä ollaan toki käyty joitain hihnalenkkejä ja muunlaisia tapaamisia, mutta ihan perinteistä sänkipeltorallia ei olla päästy kokeilemaan yhdessä. Nemi on toipunut nyt niin hienosti, että aurinkoisen lauantain kunniaksi päätettiin lähteä kokeilemaan, miten sujuu.

Ja hienostihan se sujui. <3 Juoksemisen ja jahtaamisen lomaan mahtui vähän hyppyjä ja tassulla selkään -mätkäisyjä. Pari kuperkeikkaakin kumpikin koirista ehti pyörähtää, ja/vaikka estettiin ihan painileikit vielä kokonaan. Lenkki pidettiin suht’ lyhyenä kuulostellen ja seuraten Nemin vointia. Nemi liikkui kuitenkin hienosti, nautti silmin nähden leikkiseurasta, ja mikä parasta, riehumisista ei tullut mitään oireiluja – ainoastaan väsynyt koiralapsi, jos sen oireeksi voi lukea! 😀 <3

 
Sisko ja sen mainio veli <3

Lenkin päätteeksi oli hyvä ottaa vähän lisää poseerauskuvia vastikään 8 kk täyttäneistä lapsista. Ainakin suurimmat energiat oli saatu purettua, mutta toki kuvattavat olivat pykälän tai kaksi kurassa… 😀

En osannut päättää suosikkia, kumpi sun mielestä on kivempi? 🙂

Nemi-rakas, minun kaunis lapsukaiseni <3