Viikonloppuna meillä kävi yllätysvieraita. Olemme olleet Nemin velipojan Amorin omistajan, Lauran, kanssa useasti juttusilla kesän aikana, ja yhtäkkiä sovittiinkin tapaamisesta täällä meillä. Ajomatkaa kertyi suuntaansa useamman tunnin verran, joten päätin kutsua vieraat saman tien yökylään. Amorin ja Lauran mukana tuli myös Amorin ’isoveli’, kiinanharjakoira Arthur.

Amor sairastaa myös HODia, ja sen paranemisvaihe on jonkun verran Nemiä jäljessä. Tästä syystä Amor ei jaksanut leikkiä ja touhuta ihan niin paljon kuin Nemi olisi halunnut ja jaksanut. Onneksi pienisuuri Arthur jaksoi viihdyttää Nemiä – hienosti kaksikko löysi sopivat tavat leikkiä, ja Nemikin osasi kohtalaisen hyvin varoa itseään niin kovin paljon pienempää koiraa. Välillä leikittiin kunnon hammasteluleikkejä, yksipuolista pystypainia ja pihallakin saatiin ihan hyvät rallit aikaan 🙂 Arthur osasi myös komentaa ja kertoa sopivan napakasti, jos meno yltyi sen mielestä liian rajuksi.

Kultainen ja suloinen Amor otti reissun vähän rauhallisemmin. Yhteiset leikit löytyivät lähinnä hammasteluleikeistä tällä kertaa. Kyllä vaan on sisaruksissa samaa näköä ja luonne myös Amorilla on aivan ihana!

Vaikka Nemi ensin yritti väittää, ettei viikonloppuvieraat verottaneet yhtään voimia, niin kyllä sunnuntai-iltana sohvalta kuului erittäin syvä-äänistä unihaukuntaa… 🙂 Kiitos Lauralle visiitistä, oli ihana nähdä teitä. Nemi lähettää vielä parantavia lentopusuja Amorille (ja vähän Arthurillekin)!