Venla täytti jo 16 viikkoa, eli viikoissa laskettuna neljä kuukautta. Kalenterin mukaisesti laskettuna neljä kuukautta täyttyy tämän viikon sunnuntaina. Tyttö painoi 16-viikkoisena tasan 25 kg ja korkeuttakin oli tasan 58 senttimetriä.

• 

• 

• 

Kokoa on tullut jo – tanskandoggimaiseen tapaan – ihan koiran mitoiksi asti valtaisan nopealla vauhdilla (keskimäärin 2 kg viikossa), mutta pääkopan kasvu ja kehitys tulee sitten vähän hitaampaa perässäpäin… 😉

• 

• 

• 

• 

No ei, Venla on kehittynyt valtavin harppauksin myös oppimispuolella. Venlan kanssa on kiva käydä metsässä, sillä luoksetulo sillä toimii oikein mallikaasti eikä se haahuile missään omilla teillään hajujen perässä. Myös hihnalenkkeily on mukavan mutkatonta ja helppoa; toki ihmise… koiran… no, Ihan Minkä Tahansa Elävän Olennon Ohittaminen aiheuttaa aina vähän kengurubensan muodostumista tankkiin.

Venla on oppinut jo jonkin verran malttia, esimerkiksi ruokailuissa se malttaa istua, ottaa katsekontaktin ja odottaa lupaa syöntiin. Samoin lupaa odotetaan hienosti autosta poistuttaessa.

Pentu malttaa koko ajan paremmin olla iskemättä naskalihampaitaan minuun, ja yhä rauhallisemmin sujuvat myös hellyydenosoitukset ja halimishetket. Myöskin vasten hyppiminen, edes tervehtiessään, on vähentynyt jo lähes minimiin. Ihan positiivisia kehityksiä. Täytyy myös sanoa, että pöydiltä se ei ole mitään ottanut, vaikka periaatteessa nenä ylettääkin jo keittiön pöydälle (ainakin varvistellen). Kissojen ruoat kiinnostaisivat kovin, mutta me olemme olleet hyvin valppaina kertomassa, että kissan ruokakupille – saatika minun ruokalautaselleni! – ei ole pienellä Venlalla mitään asiaa.

Pikku hiljaa se alkaa myös hahmottaa, että pisut ja isommat hädät pitäisi ajoittaa ulos. Pitkä matka meillä on vielä sisäsiisteyteen, mutta tähän mukava bonuksena on se, että Venla osaa oikein mallikkaasti käyttää lattialle levitettyjä pissialustoja!

Kissojen kanssa yhteiselo sujuu koko ajan paremmin. Tästä voisinkin yrittää kirjoittaa lähipäivinä ihan oman postauksensa, joten nyt tyydyn vain toteamaan että tilanne on vakaa sillä rintamalla.

Edelleen Suunnattomia Vaikeuksia (tai no, vaikeuksia ainakin) tuottaa erilaisten kankaisten materiaalien luvaton haltuunotto, samoin kuin minun kengät ja rannekello olisivat aivan vastuttamattomia natustettavia. On aika itsestään selvää, että kengät ja kuramatot ja sohvatyynyt on toistaiseksi siirretty kauas pennun ulottumattomiin…
Yksi ihan todella rasittava tapa Venlalla on edelleen. Jos kytkettynä ollessaan sille tulee tylsää, tai minä kiellän tekemästä hihnassa jotain mitä se haluaisi tehdä, tai hakiessaan minulta provokatiivista reaktiota syystä X tai Y, Venla nappaa talutushihnasta kiinni ja retuuttaa täysin palkein. Vetää ja riuhtoo sitä kuin mikäkin pk-koira, parhaillaan vielä pienen ärinän. … Puuh. Provosointi uhkaa onnistua. Tämän tavan kun saisin kitkettyä pois.

• 

• 

• 

• 

Kasvun ja kehityksen seurantaa

Paino- ja korkeuskasvukäyrät olen aina kirjannut ylös tarkkaan kaikilta dogeiltani, ja teen syön Venlan kohdalla. On ihan hauska seurata kasvua, kun nyt alkaa olla jo vähän verrokkitietoa aiempien doggien osalta, ja kuvitella tekevänsä valistuneita arvauksia siitä, mihin mittoihin neiti tulee lopulta asettumaan.

Olen muuten nyt ensimmäistä kertaa Venlan kohdalla ylläpitänyt vähän tarkempaa listausta pentuajan ruokinnasta, eli ihan tarkkoja grammamääriä ruoan kulutuksessa ja muita huomioita. En julkaise niitä täällä, sillä sillä tiedolla ei blogin kannalta ole mitenkään olennaista merkitystä. Mutta sanon tämän ääneen tiedoksi, jos joku joskus kaipaa vertaistukea ruokintamäärien kanssa, niin täältä löytyy ainakin yksi verrokkitapaus.

Samalla kun näitä ruokintaan ja kasvuun tehtyjä huomioita (ja vertailua aiempien doggidaamieni kanssa) on tullut tehtyä, olen myös kirjannut ylös huomioita, joita minulta on kysytty aiemmin. Kuten esimerkiksi:

• sohvalle Venla ylettyi ihan itse kapuamaan ensimmäisen kerran 12-viikkoisena
• ensimmäiset hampaat irtosivat 15-viikkoisena (yläetuhampaat 2 kpl)
• 15,5 viikon iässä ihanat, jäänsiniset pentusilmät ovat vielä puoliksi siniset. Ne ovat alkaneet saada aikuista vaaleanruskeaa sävyään ulkoreunoilta alkaen.
• 16-viikkoisena Venlan liikkumisessa on havaittavissa kehitystä; pennun eripariset honkkelijalat tottelevat jo hyvin aikuismaisella koordinaatiolla ja tasapainolla.
• niin ikään nyt 16 viikon iässä korvien ravistelusta ei lähde enää pentumainen “tup tup tup”, vaan jo aikuismaisempi “läpyti läpyti!”

• 

Katsotaan, mitä muuta tähän listaan saadaan bongattua. Mutta kyllä, näitä kaikkia asioita joku on minulta joskus kysynyt tai olen itse tullut pohtineeksi, että minkä ikäisenä mitäkin tapahtuu pennun kasvussa. 😀

• 

•