Meillä on ollut tässä nyt pari hyvin intensiivistä ja pennuntuoksuista yhteistä päivää takana, ja pikkuhiljaa alamme tässä tutustua toisiimme. Minkäslainen neiti Venlastentti nyt sitten on?
8 vkoa: paino 9,5 kg ja säkä 36-37 cm. 
Venla on reipas, avoin, utelias ja ystävällinen pentu. Sen häntä heiluu koko ajan, ja uudet ihmiset otetaan vastaan iloisesti ja tavoitteenaan pussata koko naama läpikotaisin. Meillä on nyt käynyt jonkun verran vieraita alkaen kaksivuotiaasta lapsesta eläkeikäisiin saakka, ja kaikki ovat olleet tasapuolisesti yhtä ihania Venlan mielestä.
Olen ollut myös hyvin tyytyväinen koiran suhtautumiseen Lumi-kissan pomotteluihin: vaikka Lumi edelleen sähisee ja muka räpsii tassulla, niin silti tänäkin aamuna Venlan ensi reaktio aamulla Lumin nähdessään oli lujasti heiluva häntä ja leikkiinkutsuasento, kunnes sitten pompahti muistiin että ”ai niin, tää on se topakka täti” ja kääntyi poispäin Lumista. Eli traumoja ei ole jäänyt, vaan vain ainoastaan fiksu suhtautuminen kissaan, joka haluaa omaa tilaa.
Kävimme myös varhaisrokotuksessa Lovetissa (kiinnostuneille tiedoksi: siellä annettiin nelosrokote). Eläinlääkärissäkin Venla käyttäytyi reippaasti ja iloisesti. Rokote tosin pisti väsyttämään ihan urakalla, ja pentu nukkui täysin kuutamolla muutaman tunnin. Olemme käyneet myös tutustumassa Kennel-Rehuun sekä Haminan Mustiin ja Mirriin, ja kaikki uudet asiat, kuten itsestään aukeavat liukuovet, on taklattu ihan ongelmitta. Ja jälleen: kaikki uudet ihmiset on tervehditty ilolla! Yksi koirakin (labbiksen pentu) nähtiin muutaman metrin päästä, sitä katseltiin kiinnostuneena, mutta rauhallisesti.
Kuumaa! Onneksi viilennysmatto auttaa. 
Eläinlääkäriä odottelemassa
Sanoisin, että reipas ja aktiivinen pentu, jonka kanssa pääsen tekemään vielä mukavasti töitä… x) Nimittäin:
Venla ei taida vielä tietää, mikä hänestä tulisi isona – hänellä taitaa olla tuo ammatinvalintaprosessi kesken. Mutta kuten joku viisas on joskus mennyt sanomaan ääneen, niin kaikkea pitää aina kokeilla (haluaisinpa vaihtaa pari sanaa tämän neropatin kanssa)! Joten siis, vahvoiksi vaihtoehdoiksi työelämään tutustuessa ovat nousseet rakennusinsinööri (seinien maistelu), sähkö- tai tekniikkainsinööri (kiinnostus kännyköihin ja pistorasioihin), hortonomi (kaikki kasvit ruohoista raparpereihin) vai ompelija/vaatturi (kaikki kankaat nyhdetään, kannetaan ja natustetaan). Vähän epäilen, että myöhemmässä vaiheessa on luvassa vielä menestyksekkäät TET-jaksot kirjastonhoitajana ja roskakuskina.
Eihän Venla siis ole mitään pahaa saanut tehtyä, kuten oikeasti järsinyt seinää tai pureskellut mun kännykkää. Mutta sitten tuleekin se taikasana: Vielä. Neiti on ehtinyt olla meillä vasta pari päivää, ja orastava kiinnostus erinäköisiin aktiviteetteihin ja askareisiin nyt kotiuduttuaan on melko selkeä. Vahingoilta on vältytty, kun minä kesälomalaisena olen saanut viettää pennun kanssa aikaa kotona 24/7. Saas nähdä miten käy, kun palaan töihin…
Venla on ihan tosi ihana pentu, joka tulee varmasti oppimaan lisänimet ”VenlaEI!” ja ”VenlaALAS!” hyvin nopeasti, sekä saattaa mahdollisesti joutua oppimaan pari tehostekäyttöistä voimasanaa, jotta toivottu asia menee perille… x) Mutta siis, ihan tosi ihana hali-pusukone-pentu <3
Huomenna lähdetäänkin sitten käymään mökillä – tästä reissusta lisää hetimiten viikonlopun jälkeen!