Minulla on hyvää kerrottavaa: Nemin vointi HODinsa kanssa ollut edelleen oikein hyvä <3
Su-ma 23.-24.7. Lauantain ja maanantain välillä Nemillä nousi hetkellisesti lämpö yli 39 asteen, mutta pentu pysyi koko ajan pirteänä ja palautui näistä kuumeellisista hetkistä hyvin nopeasti. Nemin kanssa päästään touhuamaan koko ajan enemmän: pienen pieniä metsälenkkejä ja ulkoilua ihmisten ilmoilla häiriötekijöiden keskellä tai (varovaisesti) koiraystävien kanssa. Liikkuminen (kävely) on koiralle jopa ”vaivatonta”, ja satunnaisesti se yrittää ottaa hypähtely- ja jopa juoksuaskeleitakin! Näitä pitää toki vielä rajoittaa, vielä ei ole juoksentelun aika.
Ti-ke 25.-26.7. Kontrollitsekki eläinlääkärissä. Koko eläinklinikan henkilökunta ihasteli iloista Nemiä, ja eläinlääkärimme kasvoille nousi iloinen hymy, kun vastaan käveli häntää heiluttava koiranpentu: Nemin hyvä vointi kuulemma pelasti hänen päivänsä 🙂 Veriarvoissa ei ollut mitään moitittavaa, jes! Näin vahvan ja hyvävointisen jakson päätteeksi totesimme, että voimme siirtyä Pamolissa annostelussa ”vain tarvittaessa” –muotoon. Kävimme vielä keskustelun siitä, mikä määritellään kuumeeksi: jos pentu on juuri liikkunut tai ulkoillut, voi kehon lämpö nousta jopa 39,5:een JA jos Nemi tuolloin on pirteä, liikkuu hyvin eikä vaikuta kipeältä, ei Pamolia vielä kannata antaa, vaan jäädään seuraamaan kuumeen kehittymistä. Paikallaan pitkään maanneelle pennulle 39,5 on jo vähän korkeampi, silloinkin kannattaa seurata tarkkaan koiran yleisvointia ja pirteyttä.
Näillä ohjeilla siis jatkettiin, ja nyt Nemi on saanut Pamolia edellisen kerran tiistaiaamuna, Rimadyliä annetaan aamuin illoin. Mittaan kuumeen joka kerta, kun olisi aika Pamol antaa, mutta eipä ole tarvinnut: koiran lämpö on tasaisen hienosti 38,4-38,7 välillä! Edes liikkuminen ei tällä hetkellä ole nostanut koiralle kuumetta – tosin, olen myös antanut Rimadylin heti ulkoilusuorituksen päätteeksi ennaltaehkäisevästi.
Nemin liikkeet ovat tällä hetkellä verrattain todella hyvät: askel on pitkähkö ja peitsin sijasta se askeltaa oikealla käyntiaskeleella. Etutassut ovat erittäin tiiviit ja kauniit ja jalat ovat suorat. Kasvupateissa on kovasti vielä turvotusta (patit ovat ison omenan kokoiset), mutta putkiluut ja ranteet eivät ole turvoksissa. Takajalat ovat aavistuksenomaisesti pihdissä, mutta tähän vaikuttaa myös nyt se, että koira on kauttaaltaan (takaosastaan) hyvin, hyvin kapea. Takatassut ovat melkein yhtä tiiviit, mutta eivät ihan niin kauniit kuin etutassut. Takajalkojen turvotus on melkein hävinnyt.
Koiran takaosasta on sairauden myötä hävinnyt kaikki lihakset, ja kun koira on muutenkin syönyt auttamattoman huonosti tuolta toiselta sairasteluviikoltaan alkaen, on koira pelkkää luuta ja nahkaa. Olen lisännyt ruokiin nyt parina päivänä Applaws-täydennysravintosäilykkeistä, jonka sisällysluettelo on kananrintaa, kastiketta ja riisiä, teelusikallisen verran hajuksi ja mauksi nappulan sekaan. Näin Nemi suostuu syömään annoksestaan itse edes puolet, mutta puolet minun täytyy pistää kurkusta alas. 🙁 Nyt tervehtymään päin olevaa Nemiä ”pakotetaan” syömään koko annoksensa, jotta se voimistuu, vahvistuu ja pystyy lähteä rakentamaan lihaksia kroppaansa. 22-viikkoisena Nemi painaa nyt vaivaiset 29,5 kg.
No niin, – ja onpas ihana päästä sanomaan, että – mepäs tästä lähdetäänkin pienelle lenkille. Hiphei! <3