Pojanviikarit

Pennuista kasvaa kyllä vielä ihan mahtavia tyyppejä. 🙂

Kummatkin ovat reippaita, rohkeita ja uteliaita. Ne juoksevat vastaan kun tulen pentuhuoneeseen, ovat mukana avustamassa kun siivoan hiekka-astioita ja suhtautuvat avoimesti uusiin ihmisiin, asioihin ja esimerkiksi Igoriin. Imurien käyttöä (iso imuri ja rikkaimuri) seurataan kiinnostuneina. Kun ensimmäiset lapsivieraat kävivät, protestoi nuorempi vieras (2 vee) sitä, ettei päässyt halimaan pentuja täysin valtoimenaan ja rajoittamatta. Protesti ilmoitettiin kurkkusuoraanhuutamisena noin metrin päässä pennuista. Pennut katselivat kiljuvaa ihmislasta sen näköisenä että ahaa, ai tuollainenkin ääni on olemassa. Toistaiseksi mitkään äänet ja muut yllättävät seikat eivät ole hetkauttaneet pentujen maailman järjestystä. Reippaita lapsia ovat. <3

Reippaalla luonnonlaadulla on toki myös sellainen puolensa, että nämä pennut ovat melkoisen… Noh, en millään haluaisi joutua käyttämään sanaa riiviöitä, joten valitsen mieluummin kuvaaviksi termeiksi aktiivisia, toimeliaita, energisiä, uteliaita pojanviikareita. 😉

Ja sitten tälle kaikelle toimeliaisuudelle vastapainona heistä saattaa vielä tulla aika ihania halipentusia. <3 Etenkin Adam tuntuu hakeutuvan syliin heti kun mahdollista, parkkeeraa itsensä mukavaan asentoon ja käy nukkumaan. Pieni pentu retkottaa sylissäni, milloin selällään, milloin kyljellään tai mahallaan, ja nukahtaa siihen. Se voi luottaa, että maailma ympärillä on hyvä ja turvallinen. <3

Hyneman ei malta jäädä syliin nukkumaan, mutta se kaivautuu pehmoiseen paikkaan kylkeeni kiinni ja käpertyy nukkumaan siihen.

Ja yleensä siis tällaista edellä kuvattua, rauhallisen seesteistä ja ihanan suloista yhteisnukkumishetkeä on edeltänyt puolesta tunnista tuntiin kestänyt hyvin aktiivinen, tehokas ja vauhdikas kissanpentuhepuli, johon liittyy vaanimista, puremista, kiipeilyä, juoksemista, sivulaukka-askellusta, veikalle isottelua, veikan pään syömistä, kujertamista, maukumista, vinkumista kun veikan otteet ovat vähän liian kovat, lelun retuutusta, Lumin hännän jahtaamista ja kaiken kielletyn maistelua ja/tai pureskelua. 😀

Vuorensinen maine coon -pentue tehdään yhteistyössä Vuorensinen-kissalan kanssa. M2-pentujen isänä on Halvari, Halvar vom Post See, ja emänä Lumi, Magnificat Maine Zemfira. Vuorensinen kotisivuille pääset tästä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *