Kuten todettua, HODiin ei ole olemassa yhtä pillerikuuria tai lääkevoidetta, jolla sairaus parannettaisiin. HOD ei myöskään lähde paranemaan lineaarisesti, kuten vaikkapa flunssa tekee, jossa olet muutaman päivän tosi kipeänä, mutta sitten olo alkaa päivä päivältä helpottaa ja yleensä viikon päästä olet jo kunnossa.

Ei. HODissa hoidetaan oireita, eli koitetaan parantaa pennun senhetkistä tilaa parhaalla mahdollisella tavalla. Hoitotavoissakin on eroja hoitavasta lääkäristä riippuen: toisia koiria on hoidettu kortisonilla, ja vielä taannoin on koirat pistetty vahvasti laimennetulle riisi- tai perunamuusikuurille, jolloin nappulan osuutta kokonaisruoassa on pudotettu alle puoleen normaalista. Yhteistä kaikille on ollut tehokas ja säännöllinen kivunlievitys.

Meillä oireiden hoitoon on kuulunut antibioottikuuri, kuumetta alentava lääkitys, kipulääkitys ja vatsanhoitolääkkeet (närästyslääke ja maitohappobakteerit) sekä laadukas, makroravinteiltaan mahdollisimman optimaalinen kuivaruoka. Tarkkaile syöttämäsi ruoan kalsium- ja fosforipitoisuuksia; tanskandogin kokoisella koiralla haetaan ruokaa, jossa nämä pitoisuudet ovat mahdollisimman matalat (lähellä 1 % tai alle).

Tässä myös muita tukihoitoja, vinkkejä ja huomioita, joita tähän mennessä olen havainnut:

Kylmäkääreet. Kun kuume on ollut korkeimmillaan, olen kastellut mikrokuitupyyhkeitä niin kylmällä vedellä kuin kraanasta lähtee, rutistanut kuivaksi ja levittänyt koiran kehon ja nivelien ympärille. Nemi silminnähden nautti näistä ulkoisista viilentimistä. Pidä huolta, että pyyhkeet pysyvät kosteina, jottei vaikutus käänny päinvastaiseksi – itse olen käynyt freesaamassa pyyhkeitä viileämmiksi noin 20 minuutin välein (pyyhe on ollut edelleen kostea, mutta olen halunnut sen olevan myös kylmä). Rukan tassupyyhekokoiset mikrokuitupyyhkeet ovat olleet aivan täydellisiä tähän viilentelyyn (ja myöhemmin ne palvelevat kuolapyyhkeinä ;)). Pyyhkeet olen saanut käärittyä tiukaksi paketiksi särmäreillä, joita saa esim. Varustelekasta.

  

 

Veden saanti. Koira ei kipeimmillään liiku lainkaan, joten se ei myöskään käy vesikupilla. Muista pitää huolta riittävästä nesteen saannista! Laskennallinen nesteen saanti päivässä koirille on 50 ml / kg / päivä, eli 30-kiloisen koiran pitäisi saada nestettä päivässä jopa 1,5 litraa! Tarkista, paljon nestettä menee ruoan mukana (nappuloiden turvottamiseen tmv), kuinka paljon nestettä pitäisi antaa lisää? Tarvittaessa nestettä voi antaa vaikka kertakäyttöruiskulla suoraan suuhun. Nemi tykkää juoda vetensä erittäin kylmänä ja tuoreena; meillä vesikuppiin on heitetty iso jääkimpale, jolloin pentu on juonut jopa halukkaasti. Vesikuppi on myös käytännössä ”tungettu koiran suuhun” ja sen kirsua ja kieltä kostutettu kupin vedellä, jotta se hoksaisi janon tunteen. Myös näin ollaan saatu koiraa juomaan paremmin.

Ruoan tärkeys. Toisen kuumejakson alkaessa Nemin vointi meni niin huonoksi, ettei sille enää maistunut ruoka. Aiemmin kuppi tyhjeni melko hyvin, ja nyt yhtäkkiä pentu närppi päältä vain muutaman nappulan. Kuume jylläsi, ja olo tuli vielä heikommaksi. Kierre oli valmis: yleiskunto heikkeni parissa päivässä. Saimme eläinlääkäriltä käskyn vaikka pakkoruokkia koiraa; muuten se voitaisiin joutua lähettämään eläinsairaalaan ravintoliuostippaan.

Siis, syötä pentua! Se tarvitsee ruokaa = ravinteita ja energiaa paitsi kasvaakseen, myös taistellakseen kuumetta vastaan! Koita, miten ruoka maistuisi parhaiten (täysin turvotettuna se saisi samalla myös runsaasti nestettä). Syötä kädestä.

Jalat liikkeeseen. Jos pentu on täysin “jalattomassa” vaiheessa petipotilaana, kannattaa jaloissa ja nivelissä pitää pientä liikettä yllä liikuttelemalla niitä nilkoista, polvista, ranteista. Tee vain pieniä liikkeitä, tai pennun salliessa, pitempiä, kuvitteellisia kävelyaskeleita. Myötäile koiran luontaisia liikeratoja ja kuuntele pentua, ettet tuota sille kipua. Tässä ajatus on vain siinä, että paikallaan olevan pennun raajoihin saadaan jotain liikettä pelkän jatkuvan paikallaanolon sijaan.

Kävelyharjoitukset. Liike poistaa nivelistä nestettä, parantaa oloa ja virkistää mieltä. Pennun on tärkeää muistaa käyttää jalkojaan, vaikka ne kipeät olisivatkin. Heti vaan, kun koiran vointi yhtään antaa myöten, kannusta sitä kävelemään ja käyttämään jalkojaan. Näin saadaan niveliin liikettä ja lihaksia vahvistettua.

Kuulin jonkun sanoneen, että koirat ovat opportunisteja. Jos niitä sattuu, ne eivät tee sitä, mikä niitä satuttaa. Toisin kuin koira, ihminen tietää että kipeää jalkaa/kättä/lihasta pitää käyttää ja vahvistaa. Koira sitä ei tee, jos ei ole pakko.

Me aloitimme jalattomien päivien jälkeen kävelyharjoitukset näin: puoliso auttoi koiran ylös ja tuki sitä vatsan alta koko ajan. Minä houkuttelin pentua sille mieluisan palkkion kanssa (valitse palkkio, joka pennun mielestä on tavoittelemisen arvoinen: nami, oma lelu, oksankarahka pihalta?). Kun koira selkeästi aprikoi, että se tahtoisi lähteä liikkeelle, muttei halua, koiraa ohjataan ottamaan ne ensimmäiset askeleet siirtämällä kevyesti painoa eteenpäin. Kevyttä painonsiirtoa tehdään tarvittaessa useamman askeleen verran, jotta koira hoksaa, että se tosiaan pystyy kävelemään. Muista kehua ruhtinaallisesti! Näin meillä edettiin ensin metri (muutama askel), ja sitten istuttiin alas lepäämään. Parissa päivässä pentu kulki omaehtoisesti jo parin kymmenen metrin matkan, ilman tukea.

Seura ja muun mielen virkistäminen. Nemille on tarjottu puruluita ja muita aktiviteetteja pitkiä päiviä piristämään. Luita se on syönyt parempina päivinään vähän paremmin, mutta leluilla se ei ole leikkinyt sen jälkeen, kun kuume ensimmäisen kerran nousi. Minä olenkin luvannut Nemille, että sitten kun se niin paljon tästä piristyy, että meinaa pistää palasiksi ensimmäisen lelun, niin minä en aio huutaa sille 🙂

Sopivan rauhallisen koiraseuran tarjoama seura tuo korvaamatonta iloa kipeälle pennulle. Jos lähipiirissä on rauhallisia koiraystäviä, voi heitä pyytää harkitusti vieraisille kipeää koiraa piristämään. Tietenkin oman koiran jaksaminen ja muu terveys ja turvallisuus huomioiden. Muista, että kipeällä pennulla on alentunut vastustuskyky myös ulkoisia taudinaiheuttajia vastaan.

Hieronta. Koira jännittää aivan valtavasti selkä- ja vatsalihaksiaan kipukramppien aikana. Selkälihaksia voi hieroa (sivellä) pitkin vedoin selkärangan molemmin puolin. Älä hiero pyörittävin liikkein, äläkä esimerkiksi hiero selkärangan päältä, vaan pitkiä, siveleviä liikkeitä lihasten myötäisesti.

Uinti? Tämä on kysymysmerkillä; uskon ja kuvittelen, että KUN tästä päästään johonkin järkevään vointiin (puhumme vielä tässä vaiheessa varmasti viikoista, ”sitten joskus”), voisi uinti olla oikein oiva vaihtoehto. Uinti ei rasita niveliä, mutta on tehokasta ja turvallista liikuntaa. Koirauimaloita löytyy jo ympäri Suomen: itse luotamme Hyvinkään Onnenkoiran polskuttelupalveluihin. Lupaan kyllä raportoida, sitten kun se “sitten joskus” koittaa.

Onko sinulla jotain vinkkejä, joita tästä puuttuu ja pitäisi ehdottomasti kokeilla?