Kuumeisen ja kipeän pennun (tai lapsen, ja miksei aikuisenkin) päivät muuttuvat pian kurjiksi, kun kuume estää kaiken tekemisen, ja ennen pitkää pentu muuttuu jo apaattiseksi kaikesta tekemättömyydestä ja kipeästä olosta. Nemi sai torstaina töihin vieraita, kun Heidi ja Danny-veli tulivat tervehtimään ohi ajellessaan. Nemi ilahtui jo kovasti pelkästään Heidin näkemisestä, mutta Dannyn näkeminen toi niin valtavasti iloa! Ja miten hienosti Danny tuli tervehtimään Nemiä: rauhallisesti, varovaisesti ja kohteliaasti. Ei riehumiskohtauksia, vaan halailua ja nuuhkuttelua kuonot ja kaulat vastakkain. Ihanat rakkaat. <3

Perjantai-iltana meille saapui vielä kolme muutakin vierasta, kun Niina sekä Mimmi ja Penni saapuivat yökylään matkallaan itä-Suomeen. Voi sitä Nemin hännän heilutusta ja onnellista möngertämistä Niinan kainalossa sohvalla, ja nenät vastakkain nuuskuttelua Mimmin kanssa! Oli ihana saada Nemille seuraa ja ihmeteltävää. Kiitos likat!

Kunhan saadaan vaan vielä pari kuumetonta päivää, että tiedetään että Nemi varmasti jaksaa, lähdetään käymään jossain ihmisten ilmoilla ihmettelemässä ihmisiä ja koiria ja hälinää. Istutaan vaan paikallaan ja katsellaan elämää. Näin me tehdään, aivan varmasti. <3