Iskäkoira Luca on ollut meillä hoidossa nyt kuudetta päivää. Mites meillä on mennyt?
No oikein mainiostihan meillä. Luca on tuntunut saavan kiinni meidän talon tavoista, ja se tuntuu ottavan olemisensa meillä vallan rennosti. Uskalsin tänään jättää koirat kotiinkin puolikkaan työpäivän ajaksi; sen verran rauhallista unta Luca tuntui nukkuvan aamupalansa päälle, että ajattelin kotipäivän olevan OK. Ainakaan tänään ei tullut puhelinsoittoja perään…
Luca on kyllä aikas iisi tapaus. <3 Hihnalenkkeilyt sujuvat mainiosti, vapaana metsälenkillä se pysyy läsnä ja kuulolla koko ajan, kynsien leikkuuta aloittaessani koira siirtyi omatoimisesti lattialle kyljelleen kasvoillaan ilme että aa, tätä hommaa nyt. 😀
Ainoa, mitä tämän otuksen kanssa joudutaan vähän ihmettelemään, on ruokailuasiat. Minua varoiteltiin etukäteen siitä, että Lucalle tuskin maistuisi ruoka hyvin, kun ollaan poissa kotoa. Parin päivän ajan ruoka saatiin uppoamaan kohtuullisen hyvin, mutta aika pikkulinnun annoksia se muutoin suostuu syömään. Ei se mitään, kyllä me saadaan ruokaa maistumaan riittävästi!
Me ollaan käyty tekemässä joku hihnalenkkikin, mutta pääsääntöisesti ulkoilut on tehty lähimetsässä. Luca kulkee lenkeillä väsymättä mukana tasan niin paljon kuin me muutkin – toki se viisaana aikuisena koirana osaa säästellä itseään, ja antaa Nemin töhöttää sata lasissa -spurtteja ihan keskenään. 😀 Tosin tänään päivällä se jopa innostui leikkimään ja juoksemaan Nemin kanssa pihalla (vanha herra vähän revitteli!) 😀
On kuitenkin ilahduttavaa nähdä näinkin iso ja jo seitsemänvuotias uros, jolla löytyy lihaskuntoa sekä liikkeestä draivia ja potkua. Lucan liikkumista onkin kiva katsoa; askeleessa on pituutta – jalka kantaa edelleen kevyesti ja helposti!
Ja sitten, voi mikä halinalle! Iso, musta, pää painautuu olkapäälleni ja poski painuu vasten omaa poskeani. Luca ihan oikeasti halaa. Jos se ei pääse halaamaan, se aivan varmasti nojaa (koko painollaan), tai sohvalla se tulee mieluusti aika pitkälti pää syliin. Ja jos minä suvaitsen nousta sohvalta, mitä todennäköisimmin se tulee perässäni.
Tänään myös Lucalla ja Nemillä oli kunnon halituokio (awww, en kestä miten ihania!! <3)
Ihana koirahan se on, ei siitä mihinkään pääse. <3
