Reilu viikko on ehtinyt hujahtaa edellisestä päivityksestä, ja niin on ehtinyt hujahtaa tuo pentukin! Tänään 17-viikkoismittauksissa saatiin kasaan taas mainioita kasvulukuja: 27,3 kg ja korkeutta huimat 60 cm! Pieni vauva ei ole  kooltaan enää laisinkaan pieni 🙂 Nemi on tosiaan raamistunut todella lyhyessä ajassa paljon. Se alkaa muistuttaa tanskandoggia ulkonäöltään ja elkeiltään koko ajan enemmän.

Näyttelyseisontahommat meinaa olla vähän tyhmiä, ja takajalkoihin ei saisi koskea yhtään. Eiköhän se tästä nyt silti pikku hiljaa tämäkin ura (??) urkene (eikä nyt huomioida ollenkaan taas kerran takakorkeaa kasvuvaihetta).

Edellisviikonlopun Nemi sai viettää vauhdikkaissa merkeissä, kun hän pääsi hoitoon Danny-velipojan luokse muutamaksi yöksi meidän ollessa pienellä lomareissulla. Viikonloppu oli mennyt hienosti ja vauhdikkaissa merkeissä. Tällä viikolla olen nyppinyt pikkupennusta irti naskalihampaiden tekemiä ja jättämiä pikkuruisia rupia sitä mukaa, kun niitä on irti noussut. Hammasteluleikkejä on siis harrastettu.

Kuvat: Heidi K

Kotiintuomisina meillä oli erittäin väsynyt, ja samalla jälleennäkemisestä kovin onnellisen oloinen pentu. Iso kiitos vielä Heidille Nemin ihanasta ja hyvästä hoidosta! <3

 

Nemi töissä

Kertoilinkin ihan ensimmäisten postauksien joukossa siitä, että Nemi kulkee paljon mukanani töissä. Ensi päivät se itki perääni takahuoneessa, mutta mitenkäs töihin ollaan kotiuduttu?

No, mukavastihan se menee. Nemi oppi ja rauhoittui olemaan aloillaan ihan vain muutaman päivän jälkeen: nyt, töihin saapuessaan, se täpsyttää saman tien omalle pedilleen kerälle nukkumaan ja nukkuu samaan vauhtiin pitkälle iltapäivään. Kolinat ja takahuoneessa vähän väliä liikkuvat ihmiset eivät juuri hetkauta sen unia.

Iltaisin, kaupan sulkeuduttua, koira pääsee nuuskuttelemaan myymälän puolelle. Herkkuosaston se käy tutkimassa, muttei ota hyllyistä mitään (ja tätä ihmettelen todella suuresti!). Mieluiten se parkkeeraa S-marketin puoleisten lasiovien eteen ja tarkkailee kaupan ihmisiä omasta live-tv:stään. Jos joku sattuu pennun huomaamaan ja kiinnittää siihen huomiota, paikalleen jähmettyneestä koirasta alkaa vain hännänpää heilumaan siksi aikaa, kunnes ihminen poistuu sen luota. Aivan todella hauska juttu!

Tänään Nemi pääsi tutustumaan myös yhteen kollegaansa: vinttikoira-Brunoon. Kaksi näinkin vauhdikkaan ja ison rodun edustajaa mahtuivat yllättävän hienosti pieneen takahuoneeseen – paitsi sillä hetkellä, kun Brunolla oli lelu. Tällöinkin Nemi osasi viisaasti väistää ja antoi Brunon pitää lelunsa. Sen sijaan Nemi siirtyi omalle pedilleen ja kävi, no nukkumaan 😀