Hei vaan!
Nemin lähimenneisyyteen on kuulunut taasen hoitokeikkaa Dannyn kotona, kun minä ja Mikko ollaan taas karattu reissun päälle. Nemi oli hoidossa Dannyn perheen luona viime viikolla, keskiviikosta sunnuntaihin. Kiitos hoitoavusta ihan miljoonasti Heidille perheineen – jospa nyt olisi koirattomat matkustelut tälle vuodelle hoidettu!
Kaupunkikävelyllä
Tänään sitten päästiin lähtemään taas vähän ihmisten ilmoille, kun pääsimme osallistumaan toisen kerran tänä kesänä Kaakon doggien aluejaoston kaupunkikävelylle. Jännittäviä tilanteita oli tosin tarjolla jo ihan täällä kotipuolessakin: Lähtöä tehdessämme käytin Nemiä pissalla, kun metrin päästä sen nokan edestä karahti lentoon ensin parvi varpusia, ja heti perään samasta puskasta könysi ilmeisesti päiväuniltaan herätetty fasaanirouva! Tantta oli niin sekaisin kellonajasta ja taisi se imaista pari jyvääkin väärään kurkkuun, kun se alkoi pyöriä Nemin nenän edessä ympyrää (kuin… jyvänen ämpärissä ^^), osaamatta lähteä karkuun. Siinä vaiheessa, kun toisiaan epäuskoisesti katsovien koiran ja fasaanin nenien välillä oli enää vain puolisen metriä matkaa, aloin minä kaivaa kiireesti puhelinta esiin. Tässä vaiheessa fasaanirouvan vaistot tavoittivat uudestaan nykyhetken, ja ymmärrys euforisen eksistentialistisesta kaikkivoipaisuudesta vaihtui saalistaja-saaliseläin-preesensiin, ja se alkoi luikkia Nemistä kauemmas. Vauhdilla. Saamani kuva oli seuraavanalainen:
Kuten näkyy, Nemi oli aikasta särmänä 🙂 Pysyi hienosti kuitenkin paikallaan, ja tuli lopulta luokseni niin pyydettyäni, vaikka selkeästi edelleen kiinnosti. “Okei, mennään sit.” Hieno tyttö 🙂
No niin, ja nyt sinne kaupunkikävelylle! 😀
Tällä kertaa kävely oli Karhulan kaupunkipuiston alueella. Olipas muuten nätti puisto – harmi etten tajunnut ottaa kuvia itse puistosta! Kävelyllä kanssamme oli edelliseltäkin kävelyltä tuttu kokoonpano eli Nemin lisäksi Danny ja Pimu – kaikki sopivasti Happy Harlekin’s -kasvatteja. Kiersimme Karhulan Hovin pihamaalla (katseltiin paikkoja sellaisella silmällä, että olisikohan siitä koiranäyttelyiden järjestelypaikaksi ;)) ja sitten siirryimme kaupunkipuiston puolelle.
Vasemmalla Nemi, keskellä Pimu-täti sekä oikealla Danny
Sää oli mukava, ja puistosta löytyi väkeä. Kolmikkomme sai ihasteluja ja kauhisteluja varmaaan yhtä paljon, niistä kommenteista mitä ehdittiin kuulla.
Puistossa oli myös vallan jännittävä ritiläsilta! Se oli yllättävän pitkä, natisi ja huojui, hetken aikaa myös veden päällä ennen laiturille laskeutumistaan. Se meinasi olla kaikkien koirien mielestä vähän kammoksuttava, ja sen takia olen erittäin ylpeä Nemistä, joka suoriutui sillasta, lähtökohdat huomioden, vallan todella mallikkaasti – me oltaisiin voitu olla tilanteessa, jossa Nemi olisi kieltäytynyt täysin sillan ylittämisestä. Mutta ei, hyvin meni 🙂 Sitten lopuksi vähän poseeraushommia jostain köynnösmäisestä kasvista rakentuneen tunnelin edessä 🙂
Kiitos hauskasta kävelystä osallistujille! 🙂