Kiva, letkeä sunnuntaipäivä. Sääkin on ihan hyvä. Pitäisi vissiin ruveta imuroimaan täällä kotosalla… njaa… Lähdettäisiinkö sittenkin mieluummin vaikka Kukuljärvelle? Joo!
Loviisan Strömforsissa sijaitseva Kukuljärven kierros on kuulunut meidän vakioreitistöihin jo useamman vuoden ajan. No okei, minä ennätän käymään siellä noin kerran kesässä, mutta Mikko tykkää alueesta ja reitistä, ja käy sitä yksikseen ja kavereiden kanssa kiertämässä pari, kolmekin kertaa kesässä. Nyt tänä sunnuntaisena päivänä, kun oltiin ehditty jo ehkä kilometrin verran taivaltaa tuttua reittiä, ruvettiin miettimään että tämähän taitaa olla Nemille ensimmäinen kerta Kukuljärvellä! Minä olisin voinut vaikka vannoa Nemin käyneen täällä aiemminkin, mutta itse asiassa eihän se ole! Ilmeisesti samalla minunkin edellisvisiitistä on ennättänyt vierähtää pari vuotta…? Ei voi muistaa kaikkia paikkoja, missä ollaan käyty ja missä ei 😀
Kukuljärven kierros kiertää nimikkojärvensä ympäri. Matkaa kertyy hieman yli 8 km. Sitä saa myös pidennettyä halutessaan parilla kilometrillä, jos Kukuljärven laavulta poikkeaa käymään katsomassa hienoa Brannin luolaa. Tällä kertaa me ei menty Brannille, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla – on nimittäin sen verran hieno paikka!
Ihania värejä 🙂 
Alueen maasto on ihanan vaihtelevaa. Se sisältää metsäisiä polkuja, kalliopohjaisia osuuksia, soisen pätkän pitkospuineen ja itse asiassa yllättävänkin paljon kivikkoista polkua, jossa pääsee hyppelehtimään juurakkojen ja kivien yli (hauskaa, jos meiltä kysytään!). Mutta ei siis ihan helpointa mahdollista kuljettavaa paikoitellen! Reitti on merkitty selkeästi punaisin alumiinilätkin, ja ainakin tällä kertaa maastossa oli myös paljon punakeltaisia nauhoja (ne saattoivat olla siellä myös jonkun ulkoilutapahtuman vuoksi, sillä aiemmin tällaisia nauhoja ei olla nähty?)
Parin, kolmen kilometrin taivalluksen jälkeen saavutaan ensimmäiseen nousuun. Tämä onkin hauska, ja kuvaa hyvin reitin monimuotoisuutta; sileää kallionousua köyden avulla noin parikymmentä metriä. Nousupaikan vieressä mättäällä kulkee myös kapea, jyrkkä polku, jota pitkin me noustiin tällä kertaa Nemin kanssa. Mikko uurasteli tiensä ylös köyden avulla.
Maasto nousee vielä jonkin aikaa tasaisempana, ennen kuin reitti lähtee laskeutumaan taas alaspäin. Alas laskeutuessa löytyy taasen jyrkempi kohta, jossa voi halutessaan tukeutua köysien tuomaan tukeen. Tässä vaiheessa päätin vapauttaa Nemin: meidän olisi molempien helpompi ja turvallisempi laskeutua, jos koira saa mennä vapaana.
Kalliolla kohdattiin myös kuparinen, vauhdikas vaskitsa! Onneksi Nemin nenän edestä liikkeelle lähtenyt luikertelija oli vaskitsa eikä kyy; voin kertoa, että tuon kohtaamisen jälkeen olin taas todella valppaana loppu lenkin ja kuvittelin näkeväni käärmeitä jokaisen juurakon kohdalla.
Puolessa välissä matkaa sijaitsee oikein miellyttävä taukopaikka, Kukuljärven laavu. Paikalla oli myös pari muutakin retkeilijää, mukaan lukien Nemin ikäinen borderterrieripoika, joka tuli luvan kanssa tervehtimään Nemiä. Nemin reaktiot olivat taas mainioita, kun innokas pikku terrieri kiipesi kahdella jalalla seisten suoraan naamalle: Nemin niskavillat nousivat hetkellisesti nopeasti iholle tulleen tyypin vuoksi, mutta asettui samantien ja sitten hännät alkoivat viuhuta. Nuuhkuttelujen jälkeen meinasi lähteä leikkivaihe päälle – molemmat kakarat piti ottaa ihan haltuun ettei ruvettaisi riehumaan 😀 Tällä kertaa emme jääneet pitemmälle tauolle, vaan veden hörppäämisen ja välipalojen syönnin jälkeen jatkoimme heti matkaa.
Laavun jälkeen reitti lähtee pian kipuamaan melkomoisen nousun kera Huuhkajavuorelle. Kallion huippu on noin 80 metrissä. Nousu on kuitenkin vivahteikas ja vauhdikas, ja saa sykkeetkin ihan mukavasti nousuun. Matkalla ylös ylitetään myös pari kivenjärkälettä ylittävä, nousukulmassa oleva silta. Tämä meinasi hetken olla Nemille hieman haasteellinen, sillä polkuanturat luistivat kuivan pitkospuun pinnalla, eikä Nemi saanut pitoa tassuihinsa vinolla alustalla. Ja vielä kun sillan vasemmalta puolelta aukesi ammottava pudotus alas, niin neiti asetteli hieman tutisevat tassunsa aika tarkkaan sillalla. Tästäkin kuitenkin selvittiin!
Loppumatka onkin melko leppoisaa kävelyä kohti lähtöpaikkaa. Päivä oli vallan mukava, ja kahdeksan kilometrin lenkkiin käytettiin noin 2,5 tuntia.
Kukuljärven reitti on kiva ja vaihtelevamaastoinen päiväretkikohde, ja pitemmänmatkalaisille ihan lähtöpaikan tuntumassa oleva Strömforsin ruukkialue tarjoaa myös mm. ravintolapalveluita ihanassa miljöössä. Suosittelemme! 🙂