Huppasheijaa, kulunut viikko on hujahtanut niin vauhdilla ettei koneelle ole juuri ehtinyt pysähtymään! Aloitinkin päivitysrupeaman listaamalla ensin ylös kaikki ajatukset, mitä tänne blogin puolelle pitäisi muistaa kirjoitella. Aloitetaan nyt kuitenkin viime viikolla vietetystä nose workin alkeiden viidennestä ja samalla viimeisestä kurssipäivästä!
Ensin tehtiin haistelukierros, jossa lattialle laitettuun useita identtisiä vateja, ja haju oli laitettu yhteen niistä. Yksi tyhjä lasipurkki oli jätetty lähelle, viitteeksi, että täältä jostain läheltä haju saattaisi löytyä. Ja Nemihän löysi hajun välittömästi, mutta minun myöhäisen palkkaamisen vuoksi se lähti tutkimaan muitakin kohteita (sekä tyhjää lasipurkkia), mutta palasi kohta uudestaan ekalle löydölleen. Sitten saatiin palkattua oikeaan aikaan.
Toisella kierroksella haju oli piilotettu seinällä olevaan metalliputkeen. Se lähti hetken tutkittuaan hajun luokse, mutta koska Nemi oli taas vähän säpsyllä tuulella, ja se antoi ulkoisten häiriötekijöiden sotkea keskittymistään, ja ja hajua etsittiin pieni tovi. Se löytyi kuitenkin avustettuna.
Seuraavassa harjoituksessa lattialle oli ilmestynyt valkoisten vatien lisäksi harmaita koreja, ja tällä kertaa minä en tiennyt, mihin niistä haju oli piilotettuna. Koska Nemi ei tosiaan vielä(kään) jää hajuun kiinni kovin pitkäksi aikaa, oli minun tulkittava hyvin nopeasti Niinan avustamana, palkatako koiraa vai ei. Ja kyllähän se haju löytyi häiriölaatikoidenkin keskeltä, vaikka myöskään lasipurkkeja ei enää vinkkinä ollut!
Alkeiskurssin lopputilanteesta tuli meille kotiintuomisina siis kolme asiaa: hajun siirto pois lasipurkeista talloihin ja/tai muihin huomaamattomiin kohteisiin, kuten tops-puikkoon; sitten tietenkin harjoittelun ylläpitoa – toistoja, toistoja toistoja: eri ympäristöissä, ulkona, sisällä, hajupiilot eri korkeuksilla ja niin edelleen; ja sitten ihan omana treeninään pidettävä tuo hajun ilmaisun pidentäminen – kun Nemi löytää hajun, pitää sen jäädä pitämään nenäänsä kohteeseen kiinni niin pitkäksi aikaa, että tyhmempikin huomaa sen tehneen löydön. Jos nenä ei meinaa siihen kiinni ruveta jäämään, harkitsen muuttavani ilmaisumuotoa johonkin selkeämpään, vaikkapa istumiseen tai maahan menoon.
Kotona ehdittiin muutaman päivän päästä testata pari kertaa hajun etsintää, jolloin minä vein hajun ulos. Hienosti Nemi löysi hajut takapihan piiloista; siitä näki, kuinka heti ulos tullessaan matka suuntasi perinteisen pihahepuloinnin sijasta kohti hajun lähdettä. Hienosti tehty, Nemi!
Tästä me nyt lähdetään jatkamaan omatoimisesti. Ja kun saadaan vähän vielä varmuutta tekemiseen, voidaan me palata alkutekijöihin purkkien kanssa, ja vaihtaa sinne joku ihan uusi haju etsittäväksi. Miten olisi se kanttarellit? Tai tryffelit? Tai rahakätköt? Tai se minun jatkuvasti kadoksissa oleva kännykkäni? …:D Vain taivas on rajana; tiedä vaikka meillä olisi tässä kohta uusi “metallinpaljastinkoira!”
Kuin kaksi marjaa: nose work-koiran nenä ja metallinpaljastin. Kumpihan lienee tehokkaampi? 😉