Meillä alkaa olla taas viikonloppu pulkassa, ja nyt voisin ehkä väittää että pieni tanskandoggi on saatu väsytettyä tehokkaasti 😀 Kuorsaus ainakin kuuluu toiselta puolelta taloa asti…
Olimme varanneet uintireissun Hyvinkään koirauimalaan lauantai-illalle. Pienten järjestelyjen *) jälkeen saatiin kasaan suunnitelma, jossa minä ja Nemi jäädäänkin Niinan, Pennin ja Heklan luo yökylään!
*) Minä: “Hei, mä voisin tarjota itseämme teille yökylään!” Niina: “se olis kiva!!”
Eli ei muuta, kuin lauantaina työpäivän jälkeen ajelemaan ensin Tuusulaan tervehtimään likkoja. Nyt jo 11-kuinen Hekla-tenava piti tehokkaasti huolta siitä, että ensimmäisestä tunnista ei puuttunut iloa, onnea, riehumista ja riekkumista, sisällä juoksemista ja lähes vaaratilanteita – ja sen vuoksi myös jatkuvia Heklaa rauhoittelevia jäähyjä 😀
Uinti meni meillä ihan mukavasti, ei mitään ihmeempiä. Nemi tykkää tästä uintipaikasta ilmeisesti enemmän, kun se menee veteen ja ui matkaa ihan itsekseenkin. Tosin, mieluiten vain suoraan ja ihan altaan reunoja pitkin edeten.
Ja koska minä unohdin ottaa kännykkäni mukaan, en saanut otettua kuvia Nemin uintisuorituksista. Mutta on meillä yksi todiste, että Nemi oli uimassa – katso vaikka; siellä se on, mukana uima(halli)ssa!!
Sen sijaan Niinan puhelimella otettiin videopätkää aivan käsittämättömästä vesipetoeläin-Heklasta hyppimässä onnensa kukkuloilla altaaseen. Pikkuisen olisi eri meininki näillä lapsukaisilla tuon veteen suhtautumisen suhteen…
Ja uinnin jälkeen tyytyväiset ja sopivasti väsytetyt koirat saivat kölliä kylpytakeissaan 🙂 Heklaa ei kuvissa näy; se taitaa olla taas jäähyllä… 😀 Voi mikä tenava!
Kylpytakkisamikset ^^
Seuraavana päivänä lähdettiin sitten nautiskelemaan superkauniista keväisestä päivästä metsälenkin muodossa! Koska päivä oli todella keväinen ja ihana, oli meillä olettama että metsässä saattaa olla muitakin ulkoilijoita. Kummallista kyllä, muita ei nähty yhtä hiihtäjää lukuunottamatta! Silti, lenkki oli Nemille aika väsyttävä paitsi fyysisesti, myös henkisesti, sillä pidimme koiria vahvasti kuulolla ja läheisyydessämme, ja välillä myös käskyn alla aina erilaisissa risteyskohdissa ja muissa huonon näkyvyyden paikoissa. Tämä oli varmasti todella väsyttävää Nemille, sillä ihan tässä mittakaavassa ei käskyn alla meidän metsissä päästä/jouduta ulkoilemaan, vaikka toki tietenkin säännönmukaisesti esim. luoksetuloa vahvistankin!
Hekla tosiaan pyöritteli Nemiä ihan 6-0… Jossain kohtaa Nemilläkin meni jo vähän heemo ja se komensi kakaraa ruotuun. Välillä jopa ihan uskottavasti. Ja taas koirat juoksivat peräkanaa ja kilpaa.
Kiitos likoille ja Niinalle seurasta, mä luulen että tuo kuorsaus jatkuu sohvalla vielä huomispäivään asti. …Ja sain äsken raporttia olohuoneen puolelta, että uninen Nemi oli juuri meinannut tipahtaa sohvalta. 😀 <3