Kävimme Nemin kansa uimassa tämän viikon tiistaina, ja päivitystä uinnista miettiessäni muistui mieleen, että mehän käytiin uimassa myös jo kerran aiemmin! Laitetaan nyt polskintakuvat samaan ryppääseen!

Jännästi se Nemin suhtautuminen uintiin vaihtelee, en vaan käsitä. Ekalla uintikerralla 30.1. Nemi stressasi todella paljon jo peseytymispaikalla, ja koiran altaaseen saanti onnistui kahden naisen yhteistyön tuloksena. Kyllä se Nemi uimana suostui menemään taas ensimmäisen kastautumisen jälkeen hyvin, mutta mikä ihme siinä ekassa pulahtamisessa on niin kamalaa kerta toisensa jälkeen?

“Ahistaa”

Toisella uintikerralla, 5.3., Nemi suhtautui uimiseen paljon paremmin. Ensimmäinen kierros piti taas vähän kehottaa altaaseen, mutta sen jälkeen Nemi meni todella nätisti ja ui kertakaikkisen hienosti.

Joo, voidaan kaikki yhteen ääneen todeta, että Nemistä ei tule koskaan uintimaisteria tai se tuskin koskaan tulee erityisesti nauttimaan uinnista. Uiminen on kuitenkin äärimmäisen tehokas ja samalla nivelystävällinen liikuntamuoto – ja mielestäni kuuluu (etenkin tämän kokoluokan) koiran perustaitoihin osata uida ja olla hukkumatta. Taidosta voi olla hyötyä esimerkiksi tuolla jossain reissuillamme ja retkillämme. Muun muassa näistä syistä minä sitkeästi Nemiä veteen vien.

Mutta, koska tiedän että Nemi ei tätä harrastusta itse valitsisi, olen varannut meille tähän keväälle kurssin, josta Nemi toivottavasti tykkäisi vähän enemmän: viikon päästä nimittäin aloitetaan noseworkin alkeet! Haluaisin uskoa, että tästä löytyisi meille harrastus, joka olisi kiva meidän molempien mielestä 😉