“Helouu!

Lauantaina oli muuten taas jännä päivä! Ensin oltiin muutama tunti töissä, ja työpäivän aikana ehdin tavata hurjan määrän uusia ihmisiä, lapsia ja aikuisia. Kaikki olivat tosi kivoja! Kyllä siellä “töissä” (edelleen vähän outo käsite) alan pikku hiljaa tottua olemaan; peti alkaa tuntua jo omalta ja alan hiljalleen luottamaan siihen, ettei äiti minua sinne jätä, vaikka välillä se suhaa edestakaisin ja välillä taas on poissa luotani pitempiäkin aikoja. Nyt maltoin jo syödä rustoluutakin omalla pedilläni. On siellä TÖISSÄ oikeastaan ihan kivaa.

Niin, mutta siis työpäivän jälkeen ei ajettukaan kotiin, vaan matkustettiin tuttuun paikkaan: kasvattajamami Maaritin luokse! Pääsin tapaamaan siskon ja veljen, joita en ole nähnyt kolmeen, neljään viikkoon! Ja iskäkoiran ja äitikoiran! Ja täti- ja serkkukoirat olivat siellä myös! Oli muuten jännä päivä ja illalla vähän väsytti! T. Nemi” 

Meidän Maarit-kasvattajamme järjesti ensimmäisen pentutapaamisen edellislauantaina. Seitsemästä sisaruksesta kolme pääsi tällä kertaa paikalle, olipahan vaan hauskaa nähdä heitä! Sisarusten lisäksi Nemi pääsi samalla kerralla näkemään muutaman viikon tauon jälkeen myös isänsä Lucan, äitinsä Ellen ja serkkukoira Irmelin. Tätikoira Mamba odotteli tällä kertaa sisätiloissa.

Pikkubeebiksistä tapaamisessa olivat siskokset Nemi (punainen panta), Mona (ei pantaa) ja velipoika Hero (ruskea panta). Onneksi oli pannat kaulassa, mustasta pentukasasta ei olisi muuten välttämättä kovin nopeasti erottanut kuka on kukin. Sisarukset ovat edelleen niin tunnistettavasti samasta puusta veistettyjä, näitä ei voi olla tunnistamatta pentuesisaruksiksi! Riehuleikit jaksoivat jatkua jopa parisen tuntia, ja sain taltioitua kameralle ihania lentokorvia, hyppyloikkia ja painiotteita!

         

Samalle vesikupille mahduttiin juomaan aivan loistavasti =)

Kun enimmät riehumiset oli saatu riehuttua, kaivettiin esiin näyttelyhihnat ja ryhdyttiin treenaamaan Maaritin antaessa hyviä vinkkejä oman koiran esittämisen harjoitteluun. Myös isäkoira Luca ja äitikoira Elle otettiin ulos näyttelyhihnan päähän, samoin kuten pentujemme serkkukoira Irmeli; ennen kaikkea oli ihana taas nähdä oman koiransa vanhemmat ja miten ilahduttavaa oli nähdä Elle, kuinka hyvässä kunnossa hän on vain 3 kuukautta pentujen jälkeen. Melko vaikuttava ilmestys mielestäni.

Elle-äiskä ja Hero

Ja sitten treenattiin ja valokuvattiin meidän pienet mussukat! Nemin kanssa ollaan harjoiteltu kotosalla ihan vain muutamia kertoja, ja näyttelytalutin on ollut kaulassa lähinnä koristeena ja tuntumaa tuomassa. Nyt “oikeissa treeneissä” näyttelytalutin ei haitannut tyttöä yhtään. Nemi ei tällä hetkellä oikein antaisi asetella takajalkojaan, mutta hyvillä uusilla vinkeillä ja tiedolla päästään nyt taas varmasti eteenpäin harjoittelussa. Kiitos Maarit päivän järjestämisestä ja kiitos myös Heron ja Monan perheille riehumisseurasta, toivottavasti nähdään samoissa merkeissä pian uudestaan! =)

 

Virallinen 12-viikkoispose 🙂