Minä ja Mikko päädyttiin sopimaan pientä iltamenoa Tampereen suunnille, ja tokihan tämä tarkoitti taas karvaisen eläinlaumamme hoitotehtävien ulkoistamista. Erityiskiitos taas kerran Nemin Mummille ja Ukille kissalaumamme kaitsemisesta, ja tällä kertaa myös kiitos Heidille, että kävit leikittämässä ja hoitamassa pentuja <3
No mites Nemi sitten? Minä otin vaihtelun vuoksi yhteyttä Katjaan ja kyselin heidän mahdollisuuttaan ottaa Nemiä yökylään, kun siinä matkan varrellakin sopivasti olisivat. Katjahan suostui, ja niin perjantaina päivällä tiemme suuntasi kohti Lammia ja Tuulosta. Pudotin Nemin töihin Katjalle, jossa myös Late, Iisa ja tietenkin Hemppa olivat mukana. Nemi jäi leppoisasti ja rauhallisesti sinne, varsinkin kun Katja antoi koirille puruluut järsittäväksi..
Pitkin iltaa putoilikin sitten laajamittaista kuvareportaasia siitä, miten Nemillä menee.
Automatka kotiin oli mennyt hyvin. Nemi ja Hemppa mahtuivat matkustamaan yhdessä matkustustilassa. Perillä Nemi sujahti tuttuun koiralaumaan ja paikkaan ihan heittämällä. Meininki oli ollut lugnia ja mukavaa. Muutaman tunnin touhuaminen Katjan työpaikalla oli kuitenkin ottanut Nemistä sen verran mehuja, että uni oli maistunut ihan tosi makeasti illalla.
Yökyläreissu oli siis ihan “iisi piisi” 🙂 Kaikki oli mennyt ihan tosi hyvin, ja Nemi oli ollut helppo ja rauhallinen kainalokaveri. Ei tullut kyllä kovin yllätyksenä 😉
Seuraavana päivänä väkimäärä lisääntyi, kun paikalle saapuivat myös Penni ja Hekla! Tuo kolmas kokoonpanokuva on vaan niin superloistava:
Tässä välissä mekin saavuimme takaisin omilta riennoiltamme, ja sitten olikin ihana viettää aikaa ystävien kesken.
Pönötysharjoittelua; treenailu saattoi vähän enteillä seuraavan päivän suunnitelmia.
Lahden ryhmänäyttely 13.1.2019
Seuraavana aamuna meillä soikin herätyskello melko aikaisin: Niina, Katja, Hekla, Hemppa ja minä suuntasimme Lahteen ryhmänäyttelyyn! Minä olin luvannut esittää nämä molemmat siniset dogit, mutta jossain vaiheessa aikataulujen ilmestyttyä oli jännä huomata, että tässä olisivat myös kisan ainoat siniset dogit.. Periaatteessa ja ajatustasolla molempien esittäminen peräkkäin oli täysin tehtävissä, mutta kun saimme vielä yhdet apukädet lisää, niin Katjan ystävä Maxiini esitti Hempan ja minä sain keskittyä toisen koiran, tässä tapauksessa siis Heklan, esittämiseen. Hekla esiintyi mallikkaasti junnuluokassa (ikää 9 kk ja 2 päivää <3), ja tuomari palkitsi Heklan ERIllä, muttei antanut SA:ta. Harmillisesti jäi saamatta PN1-sijoitus saamatta!
Mutta Hemppa sai ERIn ja SA:n, olen siis samalla PU1, ROP, sai SERTin ja valmistui Suomen muotovalioksi! WOHOO! Me jäimme sitten paikan päälle odottamaan ryhmäkehien alkua. Siinä odotellessa oli kiva seurata muiden doggien kehiä, tsempata Happy Harlekin’s -doggeja kehässä, ja päädyinpä jotenkin kummasti myös esittämään Maaritin kasvatin, merlen värisen Rambo-pojankin siellä kehissä :D.
FI MVA -maljat 🙂
Ryhmäkehässä. Kuva: TEXTerri
Hempan kanssa kävimme ryhmäkehässä juoksemassa yhden kierroksen ja kiittämässä, ja sitten lähdettiinkin kotimatkalle. Tällä välillä Mikko oli pakannut Nemin ja kaikki tavaramme ja lähtenyt ajamaan jo kohti kotia, ja minä sitten matkustelin julkisilla kulkuneuvoilla yötä vasten kotiin. Sekin oli muuten jännä kokemus, kun vuosikausia on tullut matkusteltua omalla autolla! Saattoi olla, että parin huonohkosti ja lyhyillä unilla nukutun yön, sekä näyttelyissä juostun jännän päivän jälkeen, minä saatoin ehkä vähän torkahtaa junassa… 😀
Onnea Katja ja Hemppa sekä kasvattaja Heidi W uudesta Suomen muotovaliosta! 🙂