Maanantaina työpäivän jatkeeksi lähdimme ajamaan Nemin kanssa kohti Hyvinkäätä ja Onnenkoiran koirauimalaa. Nemi tuli pihamaalla autosta ulos tuttuun, innostuneeseen tapaansa (”missä ollaan? Mikä paikka?”). Se taisi heti pihalla tajuta, mihin tultiin, ja sisälle mennessämme se alkoi heti kiertelemään nurkkia vähän pitemmällä hihnalla; jos vaikka ei oiskaan iiiihan pakko kastua tänään?

Pesut sujuivat kuitenkin ilman mitään hirveää show’ta, ja muutaman minuutin luppoajalla ennen uintivuoromme alkua sain lässyteltyä Nemille sen verran innostavalla äänellä, että se jopa heilautteli häntäänsä minulle pari kertaa. Ilme kyllä saattoi olla vähän sellainen että c’mon, oikeesti vai?

Vähän olis taas jännää…

Kävelimme altaalle, ja vein Nemin toiseen päähän – sinne, mikä on ollut sille selkeästi helpoin paikka lähteä uimaan. Annoin käskysanan ‘uimaan!’, ja ohjasin koiraa vain kevyesti pelastusliivistä. Se käveli itse alas ramppia, lähti uimaan ja ui erinomaisella, rauhallisella tekniikalla ilman mitään polsikimisia ja pärskimisiä. Aivan superhienosti! Parin kiekan jälkeen kokeiltiin myös ristikkäin uintia kulmasta kulmaan – myös se lähti sujumaan ihan vettä vaan. Meidän puolituntinen meni aivan upeasti: uinti kulmasta kulmaan, ja sitten suoraa seinää takaisin. Sain Nemin myös ohjattua vaihtamaan uintisuuntaansa, jolloin se teki ison U:n mallisen uintikierroksen. Voi miten taitava! <3

Viimeisen viiden minuutin kohdalla päätin vielä koettaa vaihtaa uintisuuntaa altaan pitkällä sivulla. Ja tämähän oli sitten aivan hirveätä Nemin mielestä. Ei, tähän toiseen suuntaan EI VOI UIDA. Niinan kanssa punttaamalla saatiin Nemi altaaseen, ja se itse asiassa ui matkan hyvin. Mutta tämän jälkeen koira näytti tosi pahasti loukkaantuneelta. 😀 No, toki se oli jo väsynyt, koska uinti on tosi raskasta puuhaa, mutta silti. Hassu koira. 🙂

Hekla oli nyt ensimmäistä kertaa sisäuima-altaassa, ja sille jouduttiin neuvomaan ja näyttämään käytännössä vain pari kertaa, miten altaassa kuuluu toimia ja uida. Tämä vesipeto lähti uimaan joka rampista ja joka suuntaan ja ohjeita noudattaen kuin mikäkin vanha tekijä. Näinpä sen muutaman kerran oikein hyppäävänkin rampilta veteen 😀 ja vesilelut se kävi omatoimisesti noukkimassa matkalta mukaan. Käsittämätön pieneläin. Taitaa Niina saada Heklasta itsellensä tosiaankin sen vepe-koiran, mitä pennusta toivoikin. <3

Oli Pennikin mukana 🙂

Kotimatkalle puettiin Nemin oma kylpytakki, jonka päälle viritettiin puntillinen Hurtan body warmer -haalari. Näin koira kuivui ja pysyi lämpöisenä autossa.

Kiitos uintiseurasta! Nähdään uintimerkeissä taas kolmen viikon päästä! 🙂