Palautellaanpas mieliin yksi reissu tuosta viikon takaa. Kävimme nimittäin pyörähtämässä Heinolassa, tarkemmin sanottuna Harjupaviljongin terassilla syömässä vohvelit. Nemi sai luvan tulla terassille kanssamme ihmettelemään komeita maisemia.

Itse asiassa, voisin kertoa koko tarinan, vaikka tällä jutulla ei olekaan mitään tekoa blogin päätähden, eli Nemin, kanssa! Case on nimittäin hyvä esimerkki siitä, miten huonoksi kääntynyt tilanne saadaan käännettyä hyväksi oikeilla toimilla.

Matkustimme Heinolan Harjupaviljonkiin tuona sunnuntaina syystä: siellä oli esillä ystäväni maalaamien taulujen taidenäyttely. Tämä päivä oli varattu kalenteriimme jo aiemmin – se olisi ainoa päivä, kun olisi aikaa ajaa Heinolaan asti näyttelyä katsomaan. Ajoimme etelärannikolta Heinolaan sen reilun 1,5 tuntia. Perille päästyämme kysyin, mistä näyttelyn löytää, ja tyttö kassalla vastasi minulle, että juuri tänään näyttely on suljettuna, sillä sille varatussa tilassa on meneillään yksityistilaisuus. Ei pahoitteluja, ei selityksiä ei mitään. ”Juuri tänään sitä ei ole.” Olin aivan epäuskon vallassa!  Siis miten niin ei juuri tänään ole?! Ollaanko me ajettu turhaan 130 kilometriä? Päätimme kuitenkin istua alas terassille hengähtämään, syömään vohvelit ja miettimään, että mitäs nyt tehdään.

Santsikuppia kahvia hakiessani kassalla oli eri henkilö, ja minä sitten kerroin hieman harmillisesta tilanteesta hänelle – kysyin siis, olisiko ollut mitään mahdollisuutta päästä nopeasti vilkaisemaan näyttely läpi. Tämä ei valitettavasti ollut mahdollista (sillä taulut oli otettu alas yksityistilaisuuden ajaksi), mutta tämä mahdollisesti esimiesasemassa ollut nainen alkoi hoitaa tilannetta esimerkillisesti. Saimme useamman pahoittelun, pohdinnan mahdollisista vaihtoehdoista sille, voitaisiinko tilannetta korjata ja miten se tehtäisiin. Hän halusi välttämättä palauttaa jo ostamiemme vohveleiden ja kahvien hinnan meille. Lisäksi ennen lähtöämme meille tuotiin ulos pöytään runsaiden pahoitteluiden kera pieni paperikassi, joka sisälsi ravintolan myyntivalikoimasta karamelleja ja pari erilaista teetä. Vastasinkin henkilölle, etten valittanut tilanteessa kassalla korvausten toivossa, vaan puhtaasti siitä toiveesta, että pääsisin näyttelyn näkemään. No, myönnettäköön, että ensimmäinen henkilö kassalla ei hoitanut tilannetta minua tyydyttävällä tavalla. Kuitenkin, esimiehen hienosti läpi viety suoritus palautteen käsittelystä pelasti harmilliseksi kääntyneen tilanteen täysin. Tästä siis kiitos tälle Harjupaviljongin henkilölle! Tullaan mielellään käymään paikassa uudestaankin, sitten joskus, kun tie taas joskus Heinolaan asti tuo. Sitä paitsi: se vohveli oli aivan käsittämättömän hyvää! Ja erittäin mukava juttu, että terassi on koiraystävällinen paikka, myös siitä iso plussa! 🙂

Tarinan opetus? Vanha näkemys siitä, että paikka on juuri niin hyvä kuin miten se hoitaa reklamaatiotilanteensa, pitää täysin kutinsa (…En mä tiedä, onko ihan tuollaista viidakon sananlaskua olemassakaan, mutta näinhän se asia on, eikös?). Jokainen asiakas on yhtä tärkeä ja tyytyväinen asiakas on paras käyntikortti – sitähän ei koskaan tiedä, milloin tulee pelastaneekseen (vähintäänkin maailmankuulun) bloggarin päivän, ja se taas heijastelee suoraan blogin kautta annettuun palautteeseen kyseisestä paikasta 😉