Pääsiäisviikonloppu on nyt jo pian taputeltuna. Me olemme viettäneet pääsiäistä kotosalla, jonne olemme saaneet ihania vieraita, muun muassa Nemin Mamin ja Papan sekä Mummin ja Ukin. Leppoisaa ja mukavaa aikaa yhdessä hyvän ruoan ja kiireettömän yhdessäolon merkeissä, ihan parhautta. <3

Papan ja Ukin kainaloisena 🙂

Mutta parasta antia Nemin mielestä on silti tainnut tarjota ulkoilut aurinkoisessa metsässä! Kamera yritti pysyä koiran vauhdissa, ja kuvavirran sarjatulitus alkoikin sopivasti tällaisella otoksella:

😀 Ihan vähän nauratti, olisiko voinut enää osuvammin käydä! Mutta kuvavirta jatkui aivan loistavilla otoksilla, sillä seuraavaksi vuorossa oli live-kuva, josta oli pakko tehdä näytille ihan liikkuvaa kuvaa:

Niin. Nemi ei oikeastaan koskaan hypi päin, mutta tämä kerta oli iloisen koiranpennun poikkeus. Ehkä se saattoi ihan vähän katsoa, onko kädessäni namia 😛 Mutta voi toisen ihanaa nenää.  <3

Nemin vointi on siis nyt jo normaali, ja toivottavasti pian päästään treffaamaan jo koirakavereitakin. Niitä lenkkejä odotellessa hurvitellaan tuolla omassa metsässä nyt niin paljon kuin ehditään. Onneksi valoisan aika jatkuu jo myöhempään iltaan. 🙂 Nemi on muuten omaksunut tavan kiipeillä erilaisille kiville, käsky “kiipee!” on opittu hyvinkin nopeasti. Tapa on hauska pikkulisä lenkeillä; koira pysyy kiitettävästi kontaktissa odottaessaan namipalkkiota Taitavista Kiipeilysuorituksista, ja lisäksi kiipeilyt kehittävät tasapainoa ja lihaksia. Olen jo alkanut pyytämään kiipeämisiä aina vain pienemmille kiville sekä kantojen päälle… Mutta Nemin mielestä hauskinta on ponnahtaa oikein ison kiven päälle!