Sunnuntain ja maanantain välinen yöllinen raju oksennuskohtaus sai minun epäilemään suolitukosta. Maanantaina ilmenneistä uusista oireista tuli epäilyksen kohteeksi nielutulehdus. Loppujen lopuksi diagnosointi on ollut, ei enempää eikä vähempää kuin kennelyskä. 🙁

Maanantaina jo eläinlääkärillä ollessamme kuuntelin Nemin karhentelevan kurkkuaan jatkuvasti. Saimme tuolloin komennuksen tulla kontrollikäynnille keskiviikkona seurataksemme tulehdusarvojen kulkusuuntia. Kipulääkkeet ja antibiootti alkoivat hiljalleen purra, kun jo tiistaina kehon lämpö oli laskenut normaalien tasoille ja Nemi alkoi hiljalleen näyttää virkistymisen ja piristymisen merkkejä. Keskiviikon kontrollissa nähtiin, että tulehdusarvot ovat kuitenkin jatkaneet nousuaan maanantain 49:stä 91:een, joten seuraava kontrollikäynti otettiin perjantaille. Nemin sairaushistorian tietäen eläinlääkärimmekin tuntuu olevan aika herkkä tarkistamaan ja ylläpitämään tietoa Nemin tilan muutoksista ja reagoi tarvittaessa, ja minun toivoessani, hyvin nopeasti (<3). Tässä vaiheessa oirekuvaus alkoi puoltamaan vahvasti sitä, että Nemillä on kennelyskä. Mistä ihmeestä se on voinut sen saada, kun pitkäksi venähtäneen juoksun vuoksi me ei olla käyty missään, tehty mitään, nähty ketään kuukauteen?! On kaiketi mahdollista, että minä olen työvaatteissani kuljettanut viruspöpöjä kotiin. 🙁

Verikokeiden tuloksia odotellessa. Nemin “hymyilevät korvat” – voitko nähdä hännänkärjen heiluvan…?

Torstaina Nemin vointi oli edelleen piristyvä, ja vihdoin torstai-iltana sille alkoi ruokakin maistua. Kuumetta olen mittaillut aamuin illoin, ja se on pysynyt poissa. Myös yskä on päivä päivältä vähentynyt. Tänään perjantaina otetussa hieman laajemmassa verinäytteessä todettiin, että valkosoluarvot ovat palanneet normaalille tasolleen, ja tulehdusarvot ovat pysyneet samassa 91:ssä (eli ei ole ainakaan enää noussut).  Hyvältä näyttää siis hoidon tepsiminen – ja onneksi päästiin hoitamaan tätä kurjaa tautia nopeasti ja antibiootit saatiin aloitettua hyvin aikaisessa vaiheessa! Ensi viikolla käydään vielä tsekkaamassa tilannetta kerran, toivottavasti nyt jo viimeisen kerran.

Nemistentti vauhdissa. “Mitäs täältä löytyy…?”

Nyt on kyllä pakko kehua Eläinklinikka Lovetia Loviisassa. Kaikki meitä hoitaneet eläinlääkärit ja hoitohenkilökunta ovat hyvin välittäviä, läsnä olevia ja antavat sellaisen vaikutelman, että ovat aidosti huolissaan, mutta kuitenkin edelleen ammattimaisella otteella. Silti, se ilo ja hymy on joka kerta aito, kun tuon energisemmän ja paremmin voivan pennun vastaanotolle. Minulla on olo, että minun lemmikkini muistetaan ja sen vointi on aidosti heille tärkeä asia. Jos olen asioimassa klinikalla kissan kanssa, minulta kysytään aina, miten Nemi voi. Vautsi. Täydet viisi tähteä. <3

Sideharsot ovat joka kerta olleet vähän erivärisiä tai erilaisia, mutta tämä oli jotenkin poikkeuksellisen ihana paketointi. 🙂