Että voi pienen koiranpennun elämään mahtua monta kommellusta ja pari ripausta epäonneakin! Ja taas on äiti täällä sydän syrjällään.

Heräsimme yöllä kolmelta koiran kakomisen ääniin. Nemi alkoi oksentaa, ja tätä jatkuikin sitten seuraavat 3,5 tuntia keskimäärin 20 minuutin välein. Toisestakin päästä tavaraa tuli ulos. Seurasin koiran vointia silmä kovana koko yön: pienikin muutos huonompaan saisi meidät lähtemään kohti Vantaan Tammistossa sijaitsevaa 24 h avoinna olevaa eläinsairaalaa. Kauhukuvahan oli luonnollisesti yöllisessä kaasuuntumisessa tai kiertymisessä.

Aamun valjetessa tajusin, miten kipeä ja tokkurainen koira olikaan, ja huoli iski oikeasti aika lujaa vasten kasvoja. Vahvin epäilykseni oli tässä kohtaa suolikanavassa oleva tukos, sillä Nemi oli edellisiltana maistellut savustuspöntöstä kalansavustuspuruja ja mahdollisesti isompiakin nuotiotulen polttopuita. Soitin Lovet-eläinklinikan päivystysnumeroon (vaikka tiesin, että päivystysaika alkaisi vasta tunnin päästä), taisin onnistua herättämään eläinlääkärin, ja sain neuvoteltua kiireajan Loviisaan tuntia ennen klinikan aukeamista – ISO kiitos siitä ja loistavasta palvelusta koko Lovetin henkilökunnalle <3!

Paikan päällä tokkuraisesta Nemistä otettiin verikokeet ja koira kiikutettiin röntgenkuviin. Kuumettakin oli, 40,7. Suolistosta ei löytynyt tukkeumia tai muutakaan epätavallista, mutta sen sijaan Nemin vatsassa oli hieman kaasua ja perna oli hieman laajentunut – kiertymisestä merkkejä ei kuitenkaan ollut. Tarkemmissa ultraäänitutkimuksissa pernasta, eikä myöskään kohdusta, löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Verikokeiden tuloksista nähtiin kuitenkin, että tulehdusarvot ja valkosoluarvot olivat koholla, eli jokin tulehdustila Nemillä oli. Myös imusolmukkeet olivat turvoksissa, samoin Nemillä todettiin myös turvotusta nielurisoissa.

Paikan päällä diagnoosi tälle kaikelle jäi avoimeksi, mutta Maarit-kasvattajan kanssa pohdittiin puhelimessa nielutulehduksen mahdollisuutta? Onhan Nemillä paha taipumus syödä lunta ja jäätä aika paljonkin, kun vaan minun silmä välttää. Tämä kaikki sopisi hyvin yhteen: ärsytys imusolmukkeissa ja nielurisoissa, ja lisäksi kotiin tuomisina minulla oli kurkkuaan jatkuvasti karhenteleva ja yskähtelevä koira. Oksentelukohtaus on, toki, ja todennäköisesti, voinut olla seurausta savustuspurujen maistelusta, mutta ne tuskin aiheuttavat ihan voimakasta tulehdusreaktiota imusolmukkeista alkaen? Liekö mahdollista, että nämä kaksi tulivat nyt huonolla sattumalla yhtäaikaisesti päälle – vai oliko toinen seurausta toisesta?

Ja tulihan sieltä kotiin tuomisina vähän lääkkeitä ja hoito-ohjeita, jotenkin tutulla kaavalla: kipulääkettä, antibioottia, tarvittaessa kuumetta alentavaa Pamolia, vatsanhoito- ja vatsansuojalääkkeitä… Näillä nyt lähdetään sitten parantelemaan pientä koiraa.

Vasta illalla kotona Nemi on suostunut vähän maistelemaan pehmeitä ruokia ja Nutri Plus –geeliä, ja nämä ovat onneksi vähän piristäneet apeata koiraa.  Kuume on kuitenkin edelleen 39,5 ja sen tilanteen kehittyminen on tarkassa seurannassa. Kontrollitsekki meillä on keskiviikkona tulehdusarvojen ja voinnin kehittymisen kannalta.

Seuraamme tilannetta täällä blogissa suhteellisen ajantasaisella aikataululla, pysykää kuulolla ja pitäkää sormet ristissä että tästä toivutaan nyt pika-pikaa!