Olen aika varovaisesti ilmoitellut Venlaa näyttelyihin (vaikka toki mieli tekisi enemmänkin), sillä koronan aaltoiluiden kanssa kun ei voi mennä takuuseen minkään tapahtuman järjestymisestä. Nyt näyttelyitä järjestyy tällä hetkellä onneksi hieman paremmin.
Moni, ellei kaikki näyttelyt, ovat tällä hetkellä rajoitetuilla osallistujamäärillä, ja moni tapahtumista perutaan viime hetkillä, eli niin sanotusti tarjontaa ei ole ruuhkaksi asti. Senpä vuoksi olen ollut ihmeissäni, että toteutuneissa näyttelyissä osallistujamäärät ovat olleet aivan naurettavan pieniä. Ruokolahden ryhmänäyttelyynkin oli ilmoitettu kaksi sinistä tanskandoggia (kaikki dogit yhteenlaskettuna osallistujia oli huimat viisi kappaletta). Hauskaa siitä teki tässä kyseisessä sen, näyttelyyn osallistuvat siniset dogit matkustelivat reissuun samalla autokyydillä: toisin sanoen, ainoat ilmoitetut siniset dogit olivat Venla ja Armi. Kaksi narttua, molemmat junioriluokassa. Meillä tulisi kova skaba ykkössijoituksesta! 😀
Tuomari Ville Meronen antoi molemmille junnuille ERIn, asetti koirat järjestykseen Venla ykkönen ja Armi kakkonen, mutta kummallekaan ei SA:ta. Tuloksena Venlalla siis JUN ERI1, ja sinisille dogeille tullut tälle päivälle ROP-sijoitusta laisinkaan. Henk.koht. joudun olemaan päätöksestä hieman harmissani, kun nyt olisi se minun koiralleni osuva eka ROP-sijoitus ikinä ollut lähempänä kuin koskaan. 😛
Molempien koirien arvostelut olivat myös aika samantyyppiset, mutta toki koirien näköiset. Tältä se meidän arvio nyt sitten näytti:
Ruokolahden ryhmänäyttely, 10.7.2021
Junioriluokka
Tuomari: Ville Meronen
14 kk. Hyvä koko ja mittasuhteet. Riittävä luuston vahvuus. Hyvä pään pituus lähes yhdensuuntaisin tasoin. Tiiviit luomet. Riittävä huulikulma. Runko tarvitsee aikaa. Niukasti kulmautunut. Sujuvat iänmukaiset liikkeet.
JUK ERI1
Juhannukselta alkaneet helteet sen kun jatkuvat – auton mittari näytti päivällä 33 astetta. Pakkasin mukaan koiralle ja itselleni ekstrapaljon vettä, froteeloimen viilennystakiksi ja viilennysalustan. Alustan toimivuus viilentävänä lakkasi noin puolessa tunnissa, froteeloimi onneksi toimi sitten vähän pitempään. Kun muutaman minuutin paikallaanolon jälkeen kuumuus alkoi jo huimata, oli ihan kivan kuuloinen idea päästä lähtemään näyttelypaikalta hetimiten kotiin, eli “sileä ERI” sai vähän lohdutusta näin (tosin, koronan vuoksi ryhmäkehiä ei järjestetty muutenkaan). Kotiuduttuamme reissusta suuntasin Venlan kanssa läheiseen venerantaan tutkimaan, voisiko siellä uida. No, voisihan siellä. 🙂 Viilennys oli erittäin tervetullut lopetus näyttelypäivälle – ja varmaan meidän molempien mielestä paljon hauskempaa kuin kuumalla urheilukentällä jossain typerässä näyttelyssä tönöttäminen (kun ei kerta edes SA:ta voinut antaa… 😉 )
