Tällä kertaa käyn läpi tärkeimmät kohdat siihen, miten saada koira uimaan – ja vielä tärkeämpää, miten siitä tehdään kunnon vesipeto?

Seuraa vain näitä ohjeita, ja onnistut varmasti!

• Osta koira. Mieluiten sellainen, jonka suvussa tai edes rodussa on jo taipumusta vesipetoiluun.

• Esimerkistä mallia. Omalla useamman koiran kokemuksella voin sanoa, että etenkin isoon, aavaan veteen koira lähtee rohkeammin, kun sillä on joku esimerkkinä ja innoittajana. Jos se joku ei ole toinen koira, sen täytyy olla sinä itse. Tee siis uhrauksia. Ei muuta kuin uimalakki päähän ja Speedot jalkaan ja esimerkkiä näyttämään vesipedolle!

• 

• 

• Pelastusliivit. Etenkin alkuun pellarit tuovat tukea, turvaa ja helpottavat tulevan vesipedon uimista. Suosittelen vahvasti!

• 

• 

• Mieluisa vesilelu. Jos oksankarahka ei houkuta, kokeile vesilelua. Meidän vesipedolle ihan ehdoton on ollut neopreeninen Ankka. Ankka haetaan vedestä silläkin uhalla, että korvassa on vettä ja vaikka välillä käydään umpihuppeluksissakin. Lelun tietää olevan riittävän kiinnostava, jos se on pelastettava vaikka avomereltä!

• Namit. Ruoan perään lähtevä koira saattaa ihan huomaamatta eksyä myös askeleen pitemmälle veteen. 😉 Käytä kelluvia nameja, kuten koiran keksejä tai kasviskuitua sisältäviä kalkkunanameja.
• Toista. Riittävä harjoittelu tekee vesipedon. Lisää haastetta ja tue oppimista vaihtamalla mahdollisuuksien mukaan uintipaikkoja. (Oikeasti: pidä uiputtelukerta sopivan pituisena, noin 30 minuuttia).

• Hyppää. Kun vesipeto alkaa uida ja polskia varsin sujuvasti, voidaan ottaa seuraava vaikeustaso. Heitä lelu laiturilta ja katso, kuinka koira hyppää suoraan laiturilta lelun perään. Tarvittaessa koeta esimerkin voimaa tässäkin kohdassa. Tai sitten vaan kohautat olkiasi että jaa, sinne meni. Ihan itte.

• Toista. Lukuisia kertoja.

• Kiipeä / punttaa laiturille. Kun hyppely laiturilta luonnistuu, on vallan kätevää opettaa koira kiipeämään itse portaita pitkin laiturille. Näin säästyy kallisarvoista aikaa ja voimia, joita menetettäisiin, jos joka kerta pitäisi uida rantaan asti!
• Sitten vaan, nauti täydellisistä uimahyppysuorituksista, joita vesipetosi taitavasti suorittaa!

On meillä ollut ehkä pari avustavaa lisätekijää:

• Otolliset olosuhteet. Lämmin kesä ja poikkeuksellisen lämpimät vedet ja vähäinen aallokko ovat saattaneet tehdä uintiharjoittelusta mieluisampaa sekä koiralle että minulle.
• Geenit. Lopuksi on todettava että sori vaan; kaikki koirat eivät vaan tykkää vedestä. Nemi inhosi sydänjuuriaan myöten, mutta ui sisävesialtaissa, koska sitä siltä vaadin. Hertta rakasti uimista, myös järvessä, mutta säilytti silti jonkinlaisen itsesuojeluvaiston (meni uimaan vain turvallisista, matalista rannoista). Venla on sitten… no, tuota, ihan oma lukunsa.

PS: Iso pahoitteluni siitä, että postausten väli on ollut näin turmiollisen pitkä. Selittelyn tueksi jotain puolustelua kiireisistä työpäivistä ja uimisen täyteisistä illoista, huonosti toimivasta läppäristä jolla päivitykset tehdään, uuden läppärin ostamisesta, asentamisesta ja käyttöönotosta aiheutuvasta viivästyksestä, juhannuksesta ja oli niitä varmaan jotain muitakin. Instassa paljon lisää videoita ja kuvia lähes reaaliajassa.