Viime lauantai kului kovasti aktiivisissa merkeissä Kukuljärven maisemissa ulkoillen. Heti aamusta alkanut touhukas päivä onnistui hienosti siirtämään sellaisen tosiasian huomaamista, että Venla oli edellisyönä aloittanut juoksut! 😀
Neitokainen on antanut aivan aavistuksenomaisia viitteitä siitä, että juoksut voisivat alkaa tässä jossain vaiheessa (toki sen tekee jo ihan ikäkin), mutta Venlalla ei ole ollut mitään normaalista poikkeavaa hajujen nuuhkuttelua tai merkkailua – ne tulivat sitten vasta muutama päivä myöhemmin kuvioihin. Edes siellä metsälenkillä pienen hetken paikallaanolon jälkeen maahan jäänyt verijälki ei onnistunut aiheuttamaan mun päässä kellojen soittoa: verijäljen nähtyäni katsoin heti läpi tassut, tuleeko kynsinauhoista verta tai että onko koira puraissut kieleensä. No ei ollut sitten kumpaakaan näistä.
Pitkän väsytyslenkin päätteeksi Venla sai kaatua sohvalle nukkumaan – uutukaiset juoksypöksyt jalassaan. Näin ollen tuo totuttelu housuihin meni kuin ihan huomaamatta. Ja Venla pitää niitä jalassaan täysin ongelmitta.
Mutta tosiaan, mistään ei oikein huomaisi, että tytöllä on juoksut, ilman säännöllistä paikkojen sotkemista. Ei alakuloisuutta, ei känkkäränkkää (tai, no, sitä ehkä vähän normaalia enemmän) – vaan yhtä iloisesti töyhöttävä koiranpentu. Joka ehkä vähän nuuhkii ja merkkailee enemmän tällä hetkellä. Eikä saa ulkoilla vapaana metsässä noin kolmeen viikkoon. Toivottavasti minä selviän näistä viikoista. 😀
Itselle muistiinpanona (sekä jos jostain ihmeen syystä jotain toista sattuisi kiinnostamaan): juoksut alkoivat siis 10.4.2021 Venlan ollessa 11 kk ja 10 päivää vanha. On nuorimmalla iällä juoksunsa aloittanut tyttöni (Hertta 13 kk, Nemi 12 kk) – mutta toisaalta, on myös pienin näistä mun tytöistä ja lopettanut kasvunsa jo tuolta 8-9 kk iässä. Sieltä alkaen korkeutta ollaan hilattu enää yksittäisiä millimetrejä per kuukausi ja painokäyräkin on näyttänyt hyvin tasaista jo pitemmän tovin (mitat tätä kirjoittaessa: 78,0 cm ja 46,0 kg).

