Kirjoittelin tuossa taannoin suuria sotasuunnitelmiani, jotta saisin Venlan talvesta kärsimät polkuanturat sekä auenneen korvalehden kuntoon.

Onnekseni voin todeta, että tilanne on hallinnassa. Onneksi, koska auennut korvalehti aiheutti minulle lähinnä painajaistasoisia kauhukuvia siitä, miten korva vain aukeaa ja aukeaa uudestaan ja uudestaan… Koska niin se tosiaan voi tehdä. Korvalehti lähti umpeutumaan muodostaen pienen ruven, ja valitettavasti neljän päivän jälkeen se todennäköisesti kolahti kuonopantaan koiran ravistellessa, ja aukesi uudestaan. Eli yhden kerran tuo edellä mainittu kauhukuva pääsi pelottelemaan. Siinä kohtaa ei auttanut muu kuin aloittaa hoito alusta, ja kuonopanta pois käytöstä kunnes tilanne rauhoittuisi.

Sen jälkeen korva ei ole enää auennut.

Myös varpaiden tilanne alkaa näyttää hyvältä. Polkuanturat ovat pehmenneet ja ne tuntuvat kimmoisilta.

• 

• 

Mä uskon, että se lisätty sinkki ruokavaliossa on palapelin tärkein palanen. Tietenkin kaikilla tukihoidoilla on ollut merkitystä: haavojen suojaaminen, sinkkivoiteen hölvääminen haavaumiin, lohiöljy sekä tietenkin se, että niin järkyttävän kovia pakkasia ei enää tullut toi oman helpotuksensa. Mutta kyllähän se niin on, että hyvinvointi lähtee sisältä päin – sieltä käsin se on kuntoon laitettava, eli jos koira ei saa ravinnostaan riittävästi tarvitsemiaan vitamiineja ja kivennäisiä, pitää niitä sinne lisätä. Olen antanut itseni ymmärtää, että sinkkiä ei löydy teollisista kuivamuonista riittävästi laskennalliseen tarpeeseen nähden. Ja vielä kun ruokavaliossa jo nyt osa nappulasta on korvattu lihalla, niin sitä suuremmalla syyllä uskon sinkkilisän tehneen taikojaan!