Tiistaina työpäivän jälkeen matkamme vei Niinan luo, tekemään tupatarkastusta vastaremontoituun kotiin. Meillä on itse asiassa sovittuna kalenteriin treffit myöhemmälle ajankohdalle maaliskuussa, mutta koska emme voi tietää koronan tuomista rajoituksista (tai että pysymmekö kaikki terveinä, sen puoleen) JA kun Niina epäili, että Hekla saattaa aloittaa juoksun tekoa, oli meidän viisainta tavata nyt heti. Katsellaan siis, vieläkö saadaan sovittua “retkiporukalla” tapaamista maaliskuulle vai ei.
Joten, tiistai-ilta it is then. Uusittu koti sai tupatarkastuslautakuntamme vahvan hyväksynnän, ja koirat – aivan kuten me ihmisetkin – olivat aikasta intopinkeitä pitkän tapaamistauon jälkeen! Me ihmiset ehkä käyttäydyimme aavistuksen verran hillitymmin 😀
Penniii! 
Jaaaaa jos jostain syystä olisi vaikeuksia erottaa koiria toisistaan, niin Hempalla on turkoosi panta ja isoin pää :D, Venlalla vihreä panta ja Heklalla ei ole pantaa laisinkaan.
Paitsi, hetkinen, entäs jos Venlaltakin otetaan panta pois…? Tunnistatko tai arvaatko sinä, kumpi on kumpi?!
Paljastus, joka saattaa yllättää: Venla on näistä kahdesta se rauhallisempi versio, ja Hekla sähköjänisversio! 😀
Ja koska viime syksynä Ivalossa otettiin niin mainio poseerauskuva sinisestä tripletistämme, niin pitäähän sitä pitää perinteitä yllä. Samat koirat, sama marssijärjestys, ja yksi kokoa venähtänyt kakara. Välissä aikaa kulunut noin 5 kuukautta:
Hehee, Venla on kasvanut ohi Heklasta! 😀 Kasvuajan korkeus- ja painokäyriä seuranneenna Venla on ollutkin koko ajan isompi paitsi painossa, myös korkeudessa, mutta koska kotimittauksissa on aina virheen mahdollisuus, näkee eron parhaiten livenä vertailtuna. Mutta kyllä, Vee oli korkeampi ja muutenkin skrodempi. …On se Hekla vaan minikääpelö. <3 😀
Noh, nyt täytyy vaan todeta että katsotaan, saadaanko treffattua vielä parin viikon päästä, vai miten maailma makaa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.