Meidän taloudesta löytyy lumikengät. Kolme paria, jos ihan tarkkoja ollaan. Joskus männävuosina – itse asiassa Hertan kanssa – on tullut lumikenkäiltyä enemmänkin, mutta homma on vähän jäänyt. Yksi: ei ole ollut niin runsaslumisia talvia, että olisi päässyt lumikenkiä käyttämään. Kaksi: lunta olisi ehdottomasti ollut niin paljon, että lumikenkien olemassaolo olisi ehdottomasti pitänyt muistaa olevan olemassa. Ehdottomasti.
No mutta. Nyt meillä on lunta ja Mikko ehdotti kaivavansa lumikengät esiin. Lähdettiin testailemaan niitä lähimetsään ja raivaamaan samalla esiin lenkkeilypolkuja.
Venla töhötti menemään intopinkeänä. Pitkiä pätkiä se painatti lumihangessa edellämme ja – varsin ansioituneesti – näytti Mikolle suuntimaa, että missä se lumen peittämä polku kulkeekaan. Välillä se tuli kävelemään minun kanssani jonon peräpäähän, ja nautiskeli edellä kulkevan tekemästä valmiista polusta hangessa tarpomisen sijaan. Ja siinä jaloissa pyöriessään se tietysti onnistui ah, niin ihanasti tallomaan lumen alla piilossa olevien lumikenkien päälle… Ei muuten ole kivan tuntuista se.
Lenkkimme ei ollut kovin pitkä – 1,6 km, – mutta aikaa tarpomiseen kului melkein 50 minuuttia. Kertonee taas homman vaativuudesta jotain. Eikä se Venlakaan sitten kaivannut enää tuolle illalle mitään sen ihmeempää väsytysaktiviteettia – oli ihan tyytyväinen tähän lenkkiin. 😀
Samalla minä pääsin testaamaan Venlalle ostamaani softshell-takkia, kun nyt ne paukkuvimmat pakkaset on tähän hetkeen selätetty. Testasin Puin alle Jumppapompan, ja päälle tämän softshellin. Ihan tosi suureksi harmikseni jouduin huomaamaan ettei pusakan helma pysy paikallaan. Osasin tätä vähän pelätäkin, kun takkia Venlalle sisällä sovittelin – helma nousee, mutta valitettavasti se keriytyy aika pitkällekin. Olen tosi harmissani, koska takki olisi muuten ihan just sitä, mitä pitikin! Tokihan se suojaa sateelta nyt taas huomattavasti enemmän kuin pelkkä heijastinliivi, mutta.. nythän se ei ole enää täydellinen.
Pusakkaa tietenkin käytetään niin kauan kuin se koiralle mahtuu, ja mikäli keksin miten sitä voisi vielä fiksata, niin teen korjaavia toimenpiteitä.
Sinänsä tuossa lumikenkäilyharrastuksessa voisi olla ihan potentiaalia herätellä uudestaan henkiin, mutta minun kohdalla ehtona on, että Venla pitää saada olla vapaana. Ajatus turboahdetusta Venlasta kytkettynä, kun minä yritän rämpiä hangessa lumikengillä….. ……. ……. Yksi sana: EI.
Kattellaan sitä vaihtoehtoa sitten, kun koiralla alkaa olla ikää esimerkiksi 8 vuotta.