Pohdiskelinkin jo edellisessä päivityksessä äkisti saapunutta talvea. Ensin metri (no okei, noin 40 cm) lunta, ja sen jälkeen -20 asteen alla paukkuvat pakkaset.
Me ollaan pidetty kylmimpinä päivinä ulkoiluja hyvin minimissään – ei sillä etteikö sopivaa vaatetusta löytyisi, mutta enemmän olen huolissani koiran hengitysteistä sekä paleltumista, jos liian kylmällä lähdetään lenkille riehumaan. Venlan vauhti kun on joko nolla tai sata, se ei ihan vielä osaa sieltä väliltä mitään lukemia… Niinpä, me ollaan touhuttu enemmän sisällä, ja nämä pari huilipäivää ovat alkaneet näkymään vähän ylivirittyneenä tilana. Esimerkiksi kävely sisällä on muuttunut jousitetuksi pomppimiseksi, joka paikasta on löytynyt kaikkea kiellettyä jyrsittävää (en edelleenkään ymmärrä, mistä se löysi sen vessaansiivouskumihanskan!) ja vinku- ja pehmolelut ovat saaneet poikkeuksellisen kovaa kuritusta…
Tänään, kun lämpötila nousi hetkellisesti edes -19:ään, oli aika lähteä pienelle metsälenkille tarjoamaan koiralle väsytystä ja pehmoleluille hetken hengähdystä. Kylmän pakkaspäivän varusteiksi valikoitui seuraava setti:
Ja kyllä, tämä apina kulkee kuonopannassa nykyään…
Alla Fleece Pomppa, päällä Feel Active Voss -parkatakki ja jalassa Kolari -fleecetossut.
Tossut koiran jalassa ovat aina hankalat – etenkin, jos tarkoitus on lähteä hankeen. Auratulla tiellä tossut ovat tosi jees, mutta hankeen ne saattavat pudota huomaamatta. Ilokseni tossut pysyivät koko lenkin hienosti jalassa – vain hangessa tarpoessa yksi tossu putosi kyydistä. Se on jo saavutus.
Hangessa tarpomisesta puheen olleen, siirrytäänpäs suoraan sinne metsään! Lumi oli onnistunut pakkautumaan paikoitellen hyvinkin syviksi kinoksiksi, ja parhaillaan me tarvoimme polvea myöten hangessa. Jännä, ettei metsässä ollut kulkenut muita meitä ennen…? Venla sai – ja siis oikeastaan halusi – juosta edellä ja samalla se hienosti rakensi meille perässä tuleville polkua.
Umpihangessa tarvottu lyhyt metsälenkki vastasi ihan varmasti paria kilometriä tasamaastossa, ja hangesta selvittyämme kävelimme vielä hetken matkaa teitä. Kirpakka pakkassää pisti naamakarvat huuruun meillä kaikilla.
Venlan varustus osui aivan nappiin. Lenkin aikana sillä ei näyttänyt tulevan kuuma, ja fleecepusakka alla kompensoi numeroa lyhyen toppatakin jättämää suojaamattomuutta.
Tossujen kanssa Venla opetteli hetken kulkemaan sisällä, ja sitten se ei enää ulkona huomannut niitä ollenkaan. Kävely oli vaivatonta ja helppoa, eikä kylmä vaivannut tassuja. Lenkin päätteeksi koira pääsi vielä omalle pihalle hetkeksi rallattelemaan, ja tässä kohtaa minä otin tossut pois. Vain parin minuutin jälkeen Venla alkoikin nostella jalkojaan ja ‘ontua’ kylmyyden tähden. Tossut lenkille olivat siis aivan nappivalinta, ja kaikki neljä tossua saatiin vielä kotiinkin!
Entäs sitten se koiran väsytysosuus?
Sekin onnistui. Hetkeä myöhemmin sohvalle käpertyi koiranpentu, joka vahvasti yritty pysyä hereillä, mutta nukahti pikaisen pilkkimistuokion jälkeen ja jokusen ajan kuluttua sohvalta kuului myös unissaan vinkumista ja tuhisemista.
Ei väsytä, ei väsytä, ei… kroooh.