Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Nemi joutui lähtemään. Olen edelleen aivan surun ja ikävän murtama. Minulla on hyvin usein mustaa tyttöäni niin kova ikävä, että vain itkettää.
Olen joutunut elämäni aikana luopumaan useammasta koirasta sekä muutamasta kesyrotasta. Mutta Nemin kohdalla tuntuu, että en vaan pääse tästä yli. Olen pohtinut syitä tähän. Miksi Hertasta irti päästäminen tuntui sujuvan helpommin kuin Nemistä luopuminen? Minulla on teoria.
Hertan kohdalla olimme tietoisia siitä, että ikääntyvän koiran kanssa päätös on tulossa vastaan ennemmin tai myöhemmin – saimme koiralle kolme vuotta lisäaikaa selkäsairauden oikealla hoidolla. Ehdimme nauttia meille annetusta lisäajasta. Ja ennen kaikkea ehdimme tehdä ennakoivaa surutyötä.
Hertan poislähtöä helpotti myös lohduttava tieto siitä, että Nemi-pentunen saapuisi lohduttamaan meitä.
Hertta eli hyvän ja pitemmänpuoleisen elämän. Hänen tarinansa tuli valmiiksi. Ja pystyn muistelemaan sitä hymyillen.
Nemin tarina taas oli vasta alussa. Se oli vasta ihan alussa, ja tarina jäi täysin kesken! Koira oli vasta saavuttanut nuoren aikuisen iän, tervehtynyt pentuajan kasvuongelmista ja oli hyvässä kunnossa. Meidän elämä oli vasta edessä. Ja sitten…. Kaikki haaveet ja suunnitelmat yhteisistä tulevista vuosista, yhtäkkiä poissa.
Ei tulisi yhdessä katsottuja auringonlaskuja mökkirannassa tai auringonnousuja telttaretkillä tunturissa. Ei mummovuosien harmaantunutta nassua tai höperöityneitä hassutteluja. Nemin poislähtöön johtavat tapahtumat tulivat yllätyksenä, järkytyksenä, pelottavana shokkina ja päätös tehtiin pian. Nemin tarina jäi vaan niin täysin kesken, eikä me osattu siihen valmistautua.
Ja kun Nemi lähti, minä jäin yksin. Yksin ja hukassa, vaikka olinkin ihmisten ympäröimä.
Nemin tarinasta tuli hyvin erilainen kuin kuvittelin, ja se sisälsi niin paljon elementtejä, joita en olisi ikinä halunnut kokea. Ja kuitenkin, se kiltti, nöyrä, ajatukseni tasolla toimiva koira, joka palvoi ja rakasti omia ihmisiään… En kai voi sanoa muuta, kuin että olen etuoikeutettu ja onnellinen, että sain saada tuntea niin paljon rakkautta ympärilleen tuoneen olennon.
Nemi-rakas. On niin kova ikävä. Nyt ja aina.
