Lupailin tuossa aiemmin, että nyt Venla saisi treffailla leikkikavereita vähän useammin kuin viime aikoina on päässyt tapaamaan. Doggiharrasteiden kautta tutuksi tullut Krista sekä hänen 1,5-vuotias Pepe-poika pääsivätkin treffaamaan meitä keskiviikkona.
Pepe on noin 1,5-vuotias merle poika, ja ponin korkuinen pikkupoika oli yhtä jalkaa <3 Pepen juoksemista oli hulvatonta katsoa, kun kilometrin pituiset kintut lensivät matkassa.
Pepen ja Venlan leikit menivät hienosti yksiin. Yhteinen sävel löytyi heti, ja koirat vaan juoksivat ja satunnaisesti painiskelivat ja hammasmiekkailivat. Äänimaailmassa kuului vaan tantereen tumina ja leikin ähertämisen ääni – ei mitään riitasointuja. Pepe oli aivan hurmaava poika. <3
Kiitos Krista ja Pepe käynnistä ja Venlan väsytyksestä, otetaan pian uusiksi!
PS. Hauska yhteensattuma muuten: Kristan ensimmäinen sininen doggipoika, Poju, oli Venlan setä (eli Veeti-iskän veli), ja Kristalla kotona asuva Pimu-rouva oli Nemin täti (Elle-äitin sisko). Pepe olisi sitten ollut Nemin pikkuserkunpuolikas tai jotakin sinnepäin. 😀