Jokunen päivä sitten, menin (kylmään) saunaan levittämään pyyhettä kuivumaan. En ehtinyt olla saunassa montaakaan sekuntia, kun lattian tasosta kuului äärimmilleen venytetyn napanuoran aiheuttama piippaus, ja ennen kuin reagoida tai muuta tehdä, oli yksi kokonainen tanskandoggi jo saunassa. Ja suoraan ylimmällä lauteella.
Saunamme on pienehkö ja ahdas, ja portaat sinne ovat kapeat ja jyrkät (no, kuten varmaan kaikissa saunoissa yleisesti ottaen on). Yksikään aiempi koiristamme ei ole lauteille suostunut kiipeämään. Nemi selvisi etujalat ekalle askelmalle, mutta jäi siihen. Venla sitten hyppelehti gasellinkevyesti, ja suoraan ylös. Ja ihan yhtä sujuvasti alas. Ja toiseen kertaan. Ja kolmanteen.
Pari päivää myöhemmin, oli Mikko lämmittänyt saunan: ei muuta kuin testaamaan, mitä koira tuumaa saunasta. Se sujahti lauteille yhtä helposti kuin edellisellä kerralla, mutta jäi keskilauteille tunnustelemaan lämpöä, ja lopulta istui siihen varsin tyytyväisen oloisena. Kun hetken kuluttua aloin kysellä, että olisikohan tässä nyt riittävästi saunomista ensikertalaiselle, että jokos Venla tulisit pois sieltä 80-asteisesta saunasta. Venla heittäytyi lauteelle maaten: “en.”
Siellä ollaan, 80-asteisessa saunassa.
Saattaapa siis olla, että olen saanut koiraurallani ensimmäisen saunovan koiran! Selvitystyö kertoi, että yksi velipojista on jo nyt kuulemma kova löylymaisteri!
Ja koirathan saavat siis saunoa, kunhan koira päästetään heti pois sen niin halutessa ja varmistetaan, että koiralla on riittävästi raikasta vettä tarjolla myös saunomisen jälkeen. Suomessa on paljonkin saunovia koiria (no, koska Suomi), eipä vaan ole aiemmin minun kohdalle osunut!