Viime kesänä käytiin yhteisellä kesäretkellä siskontytön, neiti T:n kanssa. Reissu oli niin mukava ja hyviä reissumuistoja rakentanut matka, että päätettiin viedä neiti T tänäkin kesänä reissuun. Minä olin bongannut jostain luontokohteen, jota halusin katsomaan. Ja koska nyt matkassa oli pikkuinen Venla-pentu, oli tällainen lyhyemmän kävelyosuuden omaava kohde mitä mainioin valinta.
Ensimmäinen pysähdyspaikka Mamin ja Papan luona.
Näin ollen; suuntamamme oli Koljatti, luonnonsuojelualue Viitasaarella, jossa nousi valtaisia suoraseinäisiä kallioita sekä lepäsi valtavia kivimuodostelmia.
Reitti Koljatin laavulle oli kaunista ja hauskaa, muttei liian vaativaa. Noin 600 metrin mittaiselle matkalle ehti osua kaiketi kymmenen valtavan isoa muurahaiskekoa, Venlan ekat pitkospuuylitykset sekä tietenkin huikaisevia maisemia Kalliojärvelle ihasteltavaksi. Koljatin juurella ja välittömässä ympärystässä oli itse asiassa sen verran kivikkoista ja louhikkoista, että Venlan kanssa me ei edes lähdetty kovin pitkälle seikkailemaan. Mikko ja neiti T kävivät kollaamassa sitten vähän pitemmällä. Hienolta kuulemma näytti.
Pikku-Koljatti ylhäältä… 
…sivusta… 
…ja alhaalta kuvattuna. 
Tulentekopaikalta 
Koljatin seinämää 
Huikeita kiviä ja luolia 
Koljatin juurella sijaitsi myös tulentekopaikka, ja alueella olisi varmasti ollut ihmeteltävää varmaan muutamaksi tunniksikin. Me ei lopulta vietetty Koljatilla kovin pitkää aikaa (esimerkiksi ajatus vaahtokarkkien käristämisestä jäi suunnitelmaksi), sillä menomatkalla olimme keksineet pysähdyskohteen takaisintulomatkalle: Pandan tehtaanmyymälän Vaajakoskella. Ja koska kello oli ehtinyt vierähtää jo iltapäivän puolelle, lähdimme ajelemaan rivakasti tulosuuntaan ja kohti Vaajakoskea. Perille päästiin vartti ennen sulkemisaikaa, mutta hyvin ehdittiin haalia kassillinen ostoksia kotiinviemisiksi.
Seuraavaksi suuntasimme Leivonmäen kansallispuistoon Joutsaan. Selkään heitettiin täysvarustus rinkkoja teltta-, eväs- ja yöpymistarpeineen… vain, jotta kävelymatka oli luokkaa 300 metriä x) No itse asiassa, me kävelimme lopulta noin 1,3 kilometriä, sillä tarvittiin kuitenkin kaksi kartturia tutkimaan reitistöä, tekemään yhteisen päätöksen kävelysuunnasta – ja sitten hetkeä myöhemmin toteamaan, että noni, väärään suuntaan lähdettiin! Eipä siinä, Venla jaksoi hienosti – olihan se saanut levätä parisen tuntia taas autossa matkalla Koljatilta Leivonmäelle. Ja mikäs siinä, ihan mielellään noita huikeita, polveilevia mäntykangasmetsiä ihastelee, vaikka vähän pitemmänkin matkan.
Kaverukset 
Rauhoittumassa iltasella
Reittimme vei Harjujärven taukopaikalle, jonne pystytimme leirin. Alueella oli jo ennestään kaksi telttaseuruetta, mutta perussuomalaiseen kohteliaaseen tapaan emme olleet toisillemme vaivaksi 😉
Neiti T ja minä keräsimme Venlan ystävällisellä avustuksella mustikoita aamupuuron päälle samalla, kun Mikko loihti meille tulia ruoanvalmistusta varten. Ilta kului nopeaan, ja sitten oli aika todellisen testin: miten sujuisi telttailu aktiiviapina-Venlan kanssa?
Venlalle tehtiin oma peti meidän retkipatjojemme jalkopäähän.
Voin kertoa, että koira ei nukkunut omalla pedillään minuuttiakaan koko yöstä.
Yritin laittaa Venlaa nukkumaan omalle paikalleen ja hetken vääntämisen jälkeen totesin, että fine, nukkukoon tuossa meidän jalkopäässä, kun kerta siihen rauhoittui, minun nilkkoja tyynynään käyttäen. Ei kulunut montaakaan hengenvetoa, ennen kuin pieni koira kuorsasi autuaan tyytyväisenä. Koko ulkopuolinen maailma oli hiljentynyt, ja hiljaisuutta halkoi koiran kuorsaus, jota me kaikki kolme kuuntelimme epäuskoisina. Mikko napautti ääneen: “…No, on se sentään hyvä että edes koira nukkuu hyvin ens yönä!” En voinut kuin revetä väsyneeseen naurukohtaukseen.
Taustalla näkyvä sininen patja pitäisi olla Venlan paikka. 
Kuva klo 04.33. Vahvasti hereillä kurkia kuuntelemassa. 
Onhan sulla nyt hyvä asento
Kyllä meille kaikille se uni kuitenkin tuli, ja jossain vaiheessa yötä havahduin liikehdintään kylkeäni vasten. Venla oli hinautunut siihen, ja nukkui – hyvin tyytyväisen oloisena – minun ja Mikon välissä selällään. Kaappasin koiran kainalooni, ja siinä nukuttiin seuraava tovi. Ensin kuitenkin Venla onnistui herättämään Mikon potkimalla.
Yön töhinöihin ehti kuulua vielä lisävaatteiden lisäämistä pennulle, järvelle laskeutuneiden kurkien kuuntelua Korvat Hyvin Hörössä ja hivuttautuminen vielä vähän ylemmäs minun pedilläni. Eipä siinä, olihan se aikas ihanaa nukkua koiranpentu kainalossa, mukavan lämpöistä ja pehmoista ja läheistä <3 Aamusella sitten heräilinkin siihen, että Venla käytti kaulaani ja päätäni tyynynään, samalla halaillen minua tassullaan. Kuuden aikaan käytiin ulkona pissalla, ja palattiin vielä köllimään tunniksi ennen kuin noustiin aamupalalle.
Kun viimeinenkin retkikunnastamme pari tuntia myöhemmin heräili, oli aamupalan jälkeen aika pakata leiri kasaan. Tarkoituksemme oli ollut kävellä tästä Luupään lenkistä pidempi osuus tänään, mutta edellispäivän navigaatiovirhe sekä äkisti huonontunut sääennuste sai meidät oikaisemaan lyhintä reittiä autolle. Hetken näytti, että sunnuntain osalta seikkailut jäisivät vähän lyhyenpuoleiseksi, mutta onneksi hyvä sattuma astui mukaan.
lainattu netistä 
lainattu Karoliinan FB-sivulta 
lainattu netistä, (c) Oliver Suhonen
Leivonmäeltä, aivan Valtatie 4:n varrelta löytyi Jukolan Juuston tehtaanmyymälä sekä Karoliinan Kahvimylly & Kestikievari. Pysähdys oli todellakin moninkertaisesti hyvä, sillä a) teimme loistavia juustoisia ostoksia tehtaanmyymälästä, b) söimme aivan superhyvät lounasleivät Karoliinan kahvilassa (ja ostimme sämpylöitä kotiinkin) ja c) kun suunsa avasi oikeassa kohdassa, saimme vielä vinkin lähellä olevasta luontokohteesta. Kiitos siis Jukolan Juuston myyjälle loistavasta tipsistä!
Rutalahden kylästä lähti nimittäin luontopolku, Koskikaran kierros, jonka ensimmäinen nähtävyys oli melkoisen hieno koski (ilmeisesti nimeltään Korvenkoski) osana Rutajokea. Olimme todella vaikuttuneita alueen vanhasta puustosta ja tietenkin tästä hulppeasta ja vuolaana virtaavasta koskesta. Tällä kertaa emme jatkaneet alkuosan koskea pidemmälle, mutta tästä tuli sellainen must visit again -kohde! Aivan huikaisevan hieno paikka!
Näitä kokemuksia rikkaampana oli hyvä suunnata takaisin mökille, josta pienten päikkäreiden jälkeen oli mukavampi jatkaa kohti kotia ja telttakamojen purkua.
Voimme siis erittäin lämpimästi suositella näitä kohteita ihasteltavaksi:
Koljatti, Viitasaari
Pandan tehtaanmyymälä, Vaajakoski
Leivonmäen kansallispuisto, Joutsa
Jukolan Juusto, Joutsa Leivonmäki (tehtaanmyymälä)
Karoliinan Kahvimylly & Kestikievari, Joutsa Leivonmäki
Koskikaran kierros, Joutsa Rutalahti
Tällainen oli Venlan ensimmäinen telttailuretki – tästä sitten seuraavia juttuja kohti!