Jes, meillä on ollut kiva viikonloppu takana! Ja nyt kun Venla nukkuu, on oiva hetki istua koneelle tekemään tätä seuraavaa päivitystä. On muuten ainoita hetkiä päivässä, kun ehtii tehdä jotain omaa (tai ‘omaa’)… 😛
Lauantai starttasi sateisena, mutta varsin mukavissa merkeissä, kun Penni ja Hekla ilmestyivät meille! Kavereiden ilmestyminen pihaan oli niin kiva juttu, että edes ihan-kurja-vaate-revin-sen-pois -sadetakki sai olla rauhassa päällä. 🙂 Onneksi iltapäivästä keli muuttui paremmaksi, ja sadevaatteet saatiin laittaa kuivumaan.
Leikit ja puuhastelut sujuivat vallan mallikkaasti. Hekla jaksoi kaulanahoissa roikkuvaa pentua todella pitkämielisesti, ja silti samalla osasi leikkiä varovaisesti kakaran kanssa. Penni huokui auktoriteettia ja rauhallisuutta, joten sen ainoan kerran kun Venla intoutui liiaksi Pennin iholle riekkumaan, palaute oli välitön ja riitti kertomaan pennulle että henkilökohtainen raja on ylitetty. Venla uskoi välittömästi (toki viestiä vahvisti pienesti korvalehteen kolahtaneet Pennin hampaat), ja lähestyi jatkossa Penniä kohteliaasti ja varovaisesti.
Kiitos Niinalle visiitistä, teki taas oikein hyvää Venlalle koirien kanssa riekkuminen!
Pyörähdimme muuten päivällä Venlan uudessa työpaikassa, Kennel-Rehulla. Pitihän sitä saada otettua kimppakuva kaveruksista. <3
Sunnuntaina Venla pääsi Kukuljärven kierrokselle! …Tai no, oikeastaan kaveriporukka kiersi reilun 8 km:n kierroksen, mutta me hypättiin Venlan kanssa matkaan vähän pienemmällä reitillä: parkkipaikalta laavulle oli matkaa 300 metriä. :). Yhtä kaikki, varusteisiin lukeutui valjaat, ihan kuten vaelluksilla pitää olla, sekä taukoeväät ja retkipatja. 🙂 Venlalla oli vissiin vähän kasvupäivä, sillä kaikesta jännästä huolimatta se pääsääntöisesti nukkui laavulla suurimman osan ajasta.
Lähtiessä laavulta kohtasimme 4,5-kuisen borderterrieritytön, ja pennut leikkivät hetken aikaa hihnanmitan matkalla. Venla suhtautui taas avoimesti ja iloisesti (mutta rauhallisesti) vauhdikkaaseen borderipentuun, jonka leikki oli hyvinkin terrierimäisen vauhdikkaasti. Ihana kohtaaminen – josta ei valitettavasti tullut kuvia…
Sitten kun tähän lisätään vielä pihahommien tekeminen (puutarha-assistentin tehtävä on muuten vaativa homma!), niin nyt tuolla keittiössä nukkuu aikas väsynyt pikkuotus. <3
Kiva viikonloppu, lisää tällaisia!