Vaikka Venla on ehtinyt olla meillä vasta muutaman päivän, ollaan me kuljeteltu sitä ahkerasti moneen paikkaan. Tästä(kin) tytöstä tulee hyvä matkustaja ja reissaaja!
No, ihan ekana tiemme vei taas Mustiin ja Mirriin, tällä kertaa Loviisaan. Sain sieltä muistoksi pari aivan hurmaavaa kuvaa, kiitos kuvista Jannalle:
Kun siellä oli hurmattu muutama ihminen, jatkui matka kuumassa autossa (ilmastoinnista huolimatta) kohti kesämökkiä. Olin pakannut mukaan viilennysmaton, ja hyvä niin: Venla matkusti sen päällä koko matkan, ja noin puolen tunnin välein vaihdoin maton kohtaa viileämpään koiran alla. Näin matkustelu sujui mukavasti. En olekaan aiemmin tajunnut, miten paljon viilennysmatto alkaa “kuumeta” koiran kehon lämmön vaikutuksesta, joten täytyy jatkossakin seurata tuota tarvetta siirrellä koiraa aina viileämpään kohtaan matolla!
Mökillä meitä odotti malttamaton joukkio: Venlan Mami ja Pappa, siskoni puolisoineen sekä kolme lasta (joista yksi naapurimökin tyttö, mutta yhtä kaikki :D). Vastaanotto oli lämmin ja iloinen, ja koko viikonlopun sain pitää kintereilläni kahta (kolmea) ahkeraa ja hyvinkin innokasta koiranhoitoavustajaa. 🙂
Pääsimme myös tutustumaan naapurimökin 5-kuiseen jackrussellpentu Kaapoon. Tutustuminen sujui varovaisen kohteliaan mukavasti; Venla suhtautui hienosti myös kovalla haukulla meidät vastaanottaneeseen Kaapoon. Toivotaan että näistä saadaan hyvät mökkinaapurit.
Helteinen aamuyö yllätti ukkosmyräkällä. Venla kuuli ja kuunteli kyllä ukkosta, muttei reagoinut siihen, vaikka huoneessamme oli tuuletusikkunakin auki. Eli myös ukkosensieto testattu – check!
Mutta sitten tullaan siihen ehkä parhaaseen antiin koko viikonlopusta. Nimittäin UIMINEN. Tätä kun olin itse odottanut kaikista eniten.
Vein Venlan rantaan, ja se lähti hyvin nopeasti tutkimaan aaltoilevaa vesikuppiansa. Ei aikaakaan, kun pentu oli kanssani kahlaamassa jo rantavedessä. Ja vain pientä hetkeä myöhemmin me jo harjoiteltiin uimahyppyjä! Aivan hulppean hieno kakara!
Illalla vein Venlan vielä ihan uimaankin, lähettämällä koiran matkasta uimaan kohti rantaa. Uintivetoja tähän matkalle tuli aivan muutama, eli kyseessä oli ihan parin metrin suoritus, ja minä tuin koiraa koko ajan sen uidessa. Laitan sen uimaan enemmänkin sitten, kun saan koiralle pelastusliivit mukaan. Olisin ottanut jo nyt pelastusliivit matkaan, mutta kasvuikään varatut pienemmät pelastusliivit olivat vielä 8-viikkoiselle doggille vähän liian isot 😀
Muutenkin viikonloppu helli meitä onnistumisellaan: säät olivat erinomaiset, ruoka mahdottoman hyvää ja Venlan tutustuttaminen perheellemme meni oikein hyvin. Voiko sitä nyt enempää sitten toivoakaan?
