No niin! Aurinkoisen, mutta varsin tuulisen vappupäivän kunniaksi päätettiin lähteä Mikon kanssa kuluttamaan päivää polkupyörän satulassa. Ihan tehokkaastihan me tässä onnistuttiinkin, sillä tuloksena oli huima 68,61 km pituinen matka! Vau!
Tällä kertaa muistin vihdoin asentaa sen GoPro-kamerankin mukaan. Kamera kulki ranteeseeni kiinnitettynä, ja otin aina silloin tällöin lyhyitä videopätkiä matkasta. Moni alta löytyvistä kuvista on kuvakaappauksia näistä videoista – siksi osa kuvista on vallattomasti vinksallaan ja niistä löytyy riittävästi roisketta ja surffia, ja huomattavasti vähemmän zoomia ja täydellisyyttä hipovia kompositioita.
Tällainen reissumme oli:
Lähtö klo 10.45 (tarkemmin määrittelemättömästä kohteesta) Siltakylästä kohti Vastilaa. Moottoritien ylittävän sillan jälkeen matka jatkui kohti Valkmusan kansallispuistoa, ja lopulta Hirvikosken kautta sinne Vastilaan.
Hyvä boogie 
Moottoritien ylitys 
Valkmusan kupeessa
Vastilassa ylitimme Kymijoen Hirvikosken kuohut, ja niitä oli pakko pysähtyä rannalle ihmettelemään hetkeksi. Oli muuten yllättävän iso pauhke koskessa!
Hirvikoski 
Hirvikosken kuohuja
Tässä vaiheessa oli pyöräilty parikymmentä kilometriä, ja meillä oli kuutisen kilometrin matka taukopaikallemme Antinniemen uimarannalle Tammijärven rannalle. Paikka oli todella kiva, ja ne pienet hetket, kun tuuli ei osunut rannalle, oli siinä oikein mukavaa ja lämmintä levätä. Joku (Mikko) taisi olla ilmeistä päätellen tyytyväinen taukoon ja sen tuomaan lupaukseen ruoasta. Itse pääateria jäi kuvaamatta – taisi olla kiire saada se syödyksi. Jälkkäriksi oli kahvia ja tuoreet vappumunkit, ja siitä pitää saada otettua kuva. Se on jo melkein perinne.
Tyyni ja seesteys 
I’m with this guy 
Perfect
Ravitsevan ruoan ja ansaitun tauon jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Takana 26 km, edessä noin 38 km…
Tiet veivät meidät jopa Kouvolan puolelle (alue oli vanhaa Elimäkeä, oletan) ja siitä Ruotsinpyhtäälle. Maisema oli hyvin idyllistä, keväistä suomalaista peltoa, pieniä “kyläkeskittymiä” ja metsää. Niin kaunista.
Edelleen hyvä boogie 
Ruotsinpyhtäälle saavuttuamme mietimme, kurvaisimmeko pitämään taukomme Strömforsin ruukilla. Totesimme kuitenkin, että jätetään se seuraavaan kertaan ja otetaan vesitauko Kymijoen rannalla sijaitsevalla taukolevennyksellä. Oikein kaunista jokimaisemaa ihasteltavaksi.
Levähdyspaikka Ruotsinpyhtäällä 
Mutta koska levähdyspaikalla oli pari muutakin, päätimme me jatkaa vielä pari kilometriä eteenpäin ja ottaa toisen, hieman pitemmän taukomme Savukosken sillalla. Sillalla on merkittynä kyltein Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajamerkit, eli nyt oltiin saavuttu taas kotikylän puolelle. Termarissa oli vielä jäljellä santsikuppien verran täydennystä, ja kun kilometrejä oli tässä kohtaa takana jo 51, oli hyvä syy pitää kahvin- ja välipalapatukan mittainen lepotuokio kauniissa Savukosken sillan maisemissa.
Savukosken silta 
Tyylikkäät on menopelit
Matkan aikana ehdittiin bongata jos jonkinlaista eläintä: fasaani ylittämässä tietä, parikin haukkaa saalistamassa peltojen yllä, seitsemän joutsenen parvi ihan tien vierellä sekä kurki, joka lehahti lentoon ihan läheltämme. Tietenkin näimme myös hevosia, poneja ja koiria (kaksi pihaansa vahtivaa setteriä lähti ihan jahtaamaan meitä :D). Mutta päivän viimeinen jännittävä eläinbongaus oli pieni kyy. Piti ihan palata takaisin päin, että sain otettua luikertelijasta kuvaa.
Savukoskelta kurvattiin Pyhtään kirkonkylälle, jossa sijaitsee hieno keskiaikainen kivikirkko. Kylänraitti oli nopeasti ohitettu, ja sitten olikin hyvä aloittaa jo henkinen sparraus sille, että loppusuora alkaisi ikään kuin häämöttää. Loppusuora, – siis vielä noin 10 kilometriä, – toi aivan erilaisen haasteen. Muotoilen sen kolmen sanan lauseella: Jatkuva, voimakas vastatuuli. Jos muuten reisilihaksissa olisikin ollut vielä voimia ihan kiitettävän tehokkaaseen rutistukseen, teki tuuli loppumatkasta yllättävänkin raskaan tuntuista taivaltamista (onneksi on sähköavusteet, hah!).
Kaunis kivikirkko 
Moottoritien laitaa 
Kamera päätti kuvata minua tietämättäni
Loppupäätelmänä siis matkaa kertyi näppärät 68,61 km. Aktiivista ajoaikaa oli 3h 28 minuuttia, mutta koko reissuun kului taukoineen, karttojen ihmettelyineen ja maisemien ihailuineen aika tasan 6 tuntia.
Ihan mainio reissuhan tästä muodostui. Ja veikkaanpa, että vaikka tällä reissulla ei ollut haastavia metsäpolkuosuuksia, kaatuilemisia tai muuta teknisesti jännittävää suorittamista, on huomenna paitsi reidet, myös pohkeet ja etenkin takapuoli hellänä!