Viikko enää jäljellä näiden rakkaiden riiviöiden kanssa… </3
13-viikkoispainot 2030 g (Mistletoe) ja 2230 g (Maple Tree).
Torstaina poitsut kävivät eläinlääkärin tarkistuksessa, toisilla rokotuksillaan ja punainen poitsu kastroitiin. Operaatio sujui oikein hyvin. Torstaipäivä meni lepäillessä, mutta perjantaina kaveri ei tiennyt enää mitään mistään operaatioista.
Viimeisen viikon aikana pojille on järjestetty täällä ihmeteltävää elämäänsä: meillä järjestettiin Mikon pyöreitten vuosien synttärit, eli iso lauma myöhään yöhön asti viihtyneitä vieraita hälyn ja melun kera (ei kuvatodisteita, sorry ;D), muutamaa päivää myöhemmin meillä kävi koiravieras ihmetyttämässä pentuja (tästä alempana vähän lisää) ja eilen illalla kävi Heidi perheineen, eli kaksi pientä ja vauhdikasta lasta leikittämässä pentuja. Kaikkeen tähän pojat suhtautuivat ja reagoivat hienosti.
Koiran kohtaaminen oli vähän jännempi juttu. Anselmi-koira on omassa kotonaankin tottunut kissoihin, mutta sitä tuntui myös jännittävän nämä vieraat kissat. Ja kun pentujen ensireaktiot katsekontaktissa olivat sähinää, istui keskikokoinen koira alas huuliaan lipomaan: “sori sori sori, mä en oo täällä!” Pentujen ensireaktiot olivat mielestäni ihan hyvät. Valkoinen poika jähmettyi paikalleen istumaan ja naulitsi puolentoista metrin päässä olevan koiran katseensa alle. Ei merkkiäkään pakenemisesta tai perääntymisestä. Punainen poika reagoi koiran liikehdintään pakenemalla olohuoneeseen tuolin alle, mutta tuli sieltä hyvin pian takaisin ja minun kropan taakse uteliaana katsomaan. Näitä piiloutumisia tapahtui pari, kolme, mutta joka kerta pentu tuli nopeammin takaisin ja palasi aina lähemmäs koiraa. Uteliaisuus ja rohkeus voitti pelon.
Sitten siirryttiin olkkarin sohvalle, jonne Anselmikin pystyi lopulta rauhoittumaan. Pennut tulivat perässä, ja piakkoin ne olivat jo tutkimassa koiraa läheltä. Lopulta kaikki rauhoittuivat alas paikoilleen nukkumaan, noin parin metrin päässä toisistaan. Kaikki siis hyvin. 🙂
Mutta katso nyt heitä! En mä näistä mihkään suostu luopumaan! <3 <3 Paitsi aina silloin, kun he riehuvat ja yrittävät syödä johtoja ja kukkasia ja pudotella tavaroita ja eivät usko, kun heitä komennetaan… ;D Mutta silloin, kun he ovat tällaisia, niin ei – ei ne kyllä lähde meiltä mihinkään <3
Äh, tähän piti tulla ihana videopätkä kehräävästä kissanpennusta, mutta ei suostu nyt latautumaan oikein 🙁 Yritän ensi viikolla uudestaan.
Vuorensinen maine coon -pentue tehdään yhteistyössä Vuorensinen-kissalan kanssa. M2-pentujen isänä on Halvari, Halvar vom Post See, ja emänä Lumi, Magnificat Maine Zemfira. Vuorensinen kotisivuille pääset tästä.