…Ihan niin kuin niiden kuuluukin tehdä. Pojanviikarit ovat täyttäneet lauantaina neljä viikkoa, ja ne painavat melkein 650 grammaa. 🙂
Märkäruokaa, sen puoleen kuin turvotettua nappulaakaan nämä eivät millään halua ruveta syömään. Hyneman söi yhtä märkäruokalaatua – vuorokauden kokonaisannoksena huimat 2 teelusikallista tätä märkäruokaa – on vähän pieni annos noin niin kuin yli puolikiloiselle kasvavalle pennulle. Kahta muuta testaamaani märkäruokalaatua hän ei suostunut syömään. Adam sitten? Hän ehkä suostuu vilkaisemaan märkäruokalautaselle, mutta kävelee sitten teatraalisesti pois. Lähin kosketus on ollut, kun Adam marssii märkäruoka-annoksesta Tietoisesti Ohi, tasapaino horjahtaa juuri väärässä kohdassa ja pentu mätkähtää annoksen päälle kyljelleen… 😀
No eipä siinä, maitoahan siis toki riittää. Pennuilla ei vaan ole nälkä, siksi märkäruoka ei uppoa vielä.
Adamin muotoa on kuvannut alusta alkaen parhaiten “päärynävartalo”. 
Hyneman on suostunut syömään vähän yhdenlaista märkäruokaa.
Tänä aamuna menin laittamaan pentuhuoneeseen valoja. Vilkaisin pentulaatikkoon; vauvat taitavat nukkua boksissa, kun ketään ei näy missään. Kattovalon voimakkuuden vahvistuessa tarkensin katsettani: Jaaha! Kaksi pentua makasi pehmoisella viltillä pentulaatikon ulkopuolella. Ne ovat siis jossain vaiheessa yötä mätkähtäneet aitauksesta ulos, mutta ihan tyytyväisenä ne makailivat pehmeällä viltillä (Lumin vahtiessa niitä rauhallisin mielin vierestä). Ei muuta kuin leikkaamaan pentulaatikon aitaan rakosta: meidän pikkupennut ovat kasvaneet niin isoiksi, että ne ovat valloittaneet maailman! Tai no, ainakin yhden huoneen…
Ehkäpä se lautaselta tarjottu lisäruokakin alkaa kohta maistua, sillä viikarit viipottavat nyt niin vauhdikkaasti ympäriinsä, että luulisi kasvuun ja kulutukseen menevän nyt vähän enempi energiaakin!
Vuorensinen maine coon -pentue tehdään yhteistyössä Vuorensinen-kissalan kanssa. M2-pentujen isänä on Halvari, Halvar vom Post See, ja emänä Lumi, Magnificat Maine Zemfira. Vuorensinen kotisivuille pääset tästä.