Nemin lähipäivät ovat sujuneet vallan toimeliaissa merkeissä; kyllä tällainen koirakavereiden tuoma pääkopan väsytys on kerrassaan loistavaa 🙂
Lennyn kanssa lenkillä
Aloitetaas siitä, että perjantaina ennen työpäivän alkua päästiin toteuttamaan vähän poikkeuksellinen päivälenkki. Nimittäin, Musti ja Mirri järjestää marraskuun, vuoden synkimmän kuukauden, ilostuttamiseksi vähän aktiviteettia valtakunnallisen Musti-lenkin muodossa. Tämä kävely järjestetään 23.11., ja minä ja Nemi ollaan vetämässä kävelyä Loviisassa. Minun piti päästä vähän kokeilemaan sopivan pituista lenkkiä, ja tähän avuksi sain asiakaskunnastamme tutuksi tulleen ihanan Lenny-pojan.
Koirat nuuskuttelivat nopeasti myymälässä, ja olin juuri pyytämässä Nemiä vetäytymään kohteliaasti pois uuden tuttavuuden luota, kun Lenny ilmoitti äänitehostein että Nemi on Aivan Liian Iso ja Musta ja Pelottava koira! Myös Nemi reagoi äkkiarvaamatta tulleeseen pärähdykseen itsekin murahtamalla – se ihan puhtaasti säikähti toisen koiran reaktiota. Säikähdyksen jälkeen Nemi kuitenkin suhtautui hyvin rennosti tilanteeseen, eikä päälle jäänyt mitään kierroksia tai muita jännitteitä. Lenny sen sijaan katseli Nemiä hieman epäilevästi: aiemmat huonot kokemukset isoista ja tummista koirista olivat nousseet Lennyn muistiin.
Tästä huolimatta lähdimme yhteiskävelylle sopien, että koirat vaan pitävät sopivasti välimatkaa toisiinsa, että eiköhän se pieni epävarmuus uutta koiraa kohtaan laukea lenkin edetessä. Ja juuri näin tapahtuikin: ensimmäisen kolmanneksen lenkistä Lenny käveli muutaman metrin Nemin perässä hieman pälyillen isoa koiraa. Pikku hiljaa välimatka lyheni, ja sopivissa tilanteissa se Ihan Huomaamatta haisteli Nemin häntää ja takajalkoja. Keskivaiheessa lenkkiä huomasin meidän jo ylittävän suojatietä koirat rinta rinnan. Loppupätkä lenkistä oli jo niin rentoa, että koirat nuuhkuttelivat samoja heinätupsuja nenät toisissaan kiinni. <3
Suloinen pieni Lenny! Kävelylenkkimme sujui vallan mukavasti – jättäen positiivisia kokemuksia ja hyvää mieltä koirille ja ihmisille.
Ilta retkikavereiden seurassa
Lauantaina iltapäivällä lähdettiin ajamaan kohti Hämeenlinnaa, ja löysimme periltä tuttuja koirakavereita ihmisineen. Ehdimme perille ryhmästämme viimeisenä, joten Penni ja Hekla olivat jo ehtineet saapua perille Hempan, Iisan ja Laten luokse. Meillä oli syytä juhlistaa kylpyhuone-, sauna- ja vessaremontin valmistumista, ja sehän on tietenkin loistava syy tavata 🙂 (Uuden uutukainen saunaosasto oli kyllä niin hieno ja moderni!)
Nemi oli aivan intopinkeänä nähdessään tuttuja koiria ja ihmisiä – harmillisesti en onnistunut saamaan yhtään kuvaa, kun etenkin doggitytöt olivat turvat vastakkain nuuskuttelemassa ja pusuttelemassa toisiaan. Muutenkin olin taas vähän liian laiska kameran käytön kanssa; kiitos siis kuvista 5-8 Katjalle ja kahdesta vikasta kuvasta Niinalle:
Eikö ole ihania nuo ikkunakyyläkuvat? Hekla, Hemppa ja Penni taitavat niissä tuijotella pihalle saapunutta Nemiä.
Läiskälapsosta tapaamassa
Muistatkos vielä Läiskävieraamme Ilun? Ilu kävi luonamme vieraisilla syyskuussa, ja saimme nyt kutsun tulla katsomaan Ilun ja Anselmi-koiran uutta hienoa kotia Pohjois-Kymenlaaksoon. Hieman oli Ilu ehtinyt venähtää korkeutta ja kokoa tuolta syyskuulta, pojan ollessa nyt 44-kiloinen, puolivuotias Pentu. Mutta sama tuttu Läiskälapsonen sieltä tuli vastaan! <3
Lasten leikit sujuivat hienosti: Nemi halusi ensi alkuun keskittyä tutustumaan pihaan ja sen hajuihin, mutta kun nurkat olivat tulleet tutuiksi, lähti hyvät juoksuspurttailutkin käyntiin. Jos Ilu yritti liian rajusti mäiskiä tassulla, ojensi Nemi sitä asettamalla oman käpälänsä kakaran selän päälle ja ilmoitti näin, että nyt oli ylitetty hyvän maun raja. Fiksu tyttö. <3 Nemi kun rakastaa juoksemista; paini- ja nutuutusleikit ovat liian rajuja Nemi-Prinsessan makuun.
Olipas ihana tavata Ilua perheineen, kiitos siis että saatiin tulla käymään – ja kiitos vieraanvaraisuudesta! 🙂
Ihania tapaamisia ja ihania fiiliksiä. Nemi kiittää kaikkia! <3