Jee, Danny, eli Pipsu, tuli meille yökylään! Vieraat – tietenkin kaikki, mutta varsinkin ne yökylään jäävät – ovat Nemin mielestä ihan parhaita!
Tämä moneen suuntaan toimiva hoitopaikkapalvelu ystävien ja perheen kesken on kyllä todella kullanarvoinen; me otamme mielellämme Dannyä meille hoitoon, kun homma toimii mainiosti Nemin ja kissojen ja ihan kaiken kanssa, ja Pipsu on loppuviimein tosi helppo jätkä hoidettavaksi. Koirat arvostavat myös tiettyjä rutiineja ja toistuvuutta elämässään, joten tuttu hoitopaikka ja tutut ihmiset ovat koiran mieleen ja tekee hoitojaksosta turvallisemman ja rennomman. Me taas kysellään hoitoapuja vastavuoroisesti esimerkiksi Heidiltä seuraavan kerran, kun tarvetta ilmenee 🙂
Ja sitä paitsi, Danny osaa rauhoittua kerta kerran jälkeen nopeammin täällä meillä ollessaan. Alkuaikoina yökyläilyreissuillaan (klik, klik ja klik) Danny on ollut heti alkuun selkeästi rauhattomampi ja läähätellyt jonkun verran, ja sitten meillä on vielä nosteltu kinttua sisällä. Nyt poitsu osaa rauhoittua selkeästi paremmin meille tullessaan. Sen verran oman äiskän jättäminen taitaa jänskättää kuitenkin, että Pipsu kulkee aivan minussa kiinni – siitä on muotoutunut varsinainen perskärpänen meillä ollessaan.
Illalla sohvalla Pipsu painautui ihan kiinni minuun, ja kun toiseen kainaloon ahtautui yksi Lumi, ei paljoa tarvinnut mihinkään liikahtaa. Mutta mihinkäs tuosta olisikaan kiire <3 🙂
Illalla oli suunnitelma laittaa Danny nukkumaan portin taa toiseen huoneeseen, ihan vaan ehkäistäksemme nämä mahdolliset yölliset pissi”vahingot”. Danny oli kuitenkin vähän eri mieltä, ja alkoi heti piippailla levottomana portin takana. Nopean uudelleenarvioinnin jälkeen päätin koettaa, rauhoittuisiko se paremmin nukkumaan kanssamme makuuhuoneeseen. Meillä lemmikit eivät saa nukkua makkarissa kuin poikkeustilanteissa. Ja kun nyt Dannya oltiin sinne päästämässä, niin tasapuolisuuden vuoksi; myös Nemi sai luvan. Nukkumaan mennessämme makuuhuoneessa oli siis kaksi mustaa tanskandoggia! Dannykin onneksi rauhoittui välittömästi lattialle nukkumaan (minun puolelle sänkyä, tottakai). Harmi vaan, etten tajunnut unisena aamulla ottaa kuvaa kahdesta mustasta nassusta makkarissa odottamassa, että (Vara-)Äiti heräisi jo!!!
Ihan kohtuullisen mukavasti nukutun yön jälkeen (mitä minä nyt vaan havahduin jokaiseen koiran tekemään asennonvaihtoon…) aamupäivää vietettiin rennoissa merkeissä kotona. Kun ruokalevot oli levätty, koirat tuupattiin ulos nauttimaan sateisesta syyssäästä. Tällaisia kuviakin saatiin otettua:
Nemi ja Danny 2 v 8 kk
Ja alla samat kakarat, ikää vain vähän vähemmän (kuva otettu huhtikuussa 2018, eli lapsosilla ikää 14 kk):
Minua kutsui työmaa vähän myöhemmin päivällä, ja koirat saivat jäädä keskenään meille. Pikkuisen jänskätti, onko kotona Mikkoa odottamassa taas sisämerkkailut… Mutta eipähän onneksi ollut! Jee! Sen sijaan sisältä oli kajahtanut aika mahtipontinen vastaanottokomitean huutokuoro, kun Mikko oli sisään ollut tulossa.. Voi olla, että koko naapurusto kuuli että JOKU TULEE!!
Hoitoreissu meni siis vallan mallikkaasti. Kiitos poitsun lainasta Heidille. <3
Meillähän on tällä viikolla vallan ruuhkaa, sillä vain itse asiassa ylihuomenna keskiviikkona meille saapuu seuraava hoidokki: Nemin iskäkoira, Luca! Tästä kertoilen sitten lisää vähän myöhemmin 🙂