Hei vaan! Päivät hurisee niin kauheata vauhtia, ettei meinaa ehtiä taas perässä pysyä. Ja henkilökohtaisesti taas nuo pimenevät illat ja/eli lyhenevät päivät suomeksi sanottuna eivät nappaa. Ei sitten mitenkään päin. Minne mun kesä meni?! :,(
Tasainen haipakka tarkoittaa myös Nemin kannalta valitettavasti sitä, että mitään kovin ihmeellistä ei ole tapahtunut. Perus lenkkeilyä sekä touhuamista metsässä silloin kun valoisa aika sen sallii. Kyllä me Dannyäkin ollaan tässä kerran ehditty treffaamaan…
No, viikonloppu oli toki ihan positiivinen poikkeus, kun kävimme pyörähtämässä Hempan kotona, jonne kerääntyi taas tuttu doggiporukka. Sunnuntaina oli luvassa sinisen kaksikon, Hempan ja Heklan, pyörähtäminen näyttelyhihnan päässä, minun juostessa narun toisessa päässä. 😀 Hekla sai tiukalta tuomarilta tulokseksi JUN EH2; eli serti – jota nyt vikaa kertaa junnuluokasta päästiin hakemaan – jäi nappaamatta. Hemppa esiintyi hienosti saaden VAL ERI1 SA PU1 VSP, eli erinomainen tulos ilman että pitäisi jäädä vielä iltapäivän isoja kehiä odottelemaan! 😀
Näyttelyn ajan Nemi ja Penni pötköttelivät Katjan ja Janin kotona sohvalla, vahtimassa Jania. Hienosti oli kuulemma Jani käyttäytynyt, pitkän päivän yksin kotona 😉
Jossain vaiheessa lauantai-iltaa tajusin, etten ollut edes ottanut puhelinta esiin koko iltana, ja seuraavan päivän näyttelytohinassa kädet olivat niin täynnä, ettei siihen enää kameraa mahtunut. Viikonlopun raportti uhkasi jäädä siis vallan kuvattomaksi, mutta Katja pelasti tilanteen ja toimitti minulle muutaman yhteiskuvan koirien lauantaisista iltatouhuista:
Ja enköhän mä kehtaa lainata Katjan ottaman kuvan Hemputtimesta:
Onnea Hemppa näyttelytuloksesta, ja onnea Hekla hienosta esiintymisestä näyttelykehässä! 🙂 EH on kuitenkin “erittäin hyvä” – muistetaan se, vaikka serti jäikin nappaamatta!